Suoraan sisältöön

Tunne, että en osaa mitään ja en ikinä tule selviämään tulevaisuudesta, on kadonnut!

Tänä keväänä tein neuropsykologisessa tutkimuksessa varmaan neljännen kerran luetunymmärtämistehtävän, jossa käsiteltiin kestävää kehitystä tietotekniikassa. Kuitenkin vielä useamman kerran olen saanut tehdä tehtävän, jossa seurataan erilaisten koirien päivää. Alakoulussa, kun erityisopettaja tuli hakemaan oppilaita erityisopetukseen, kaikki muut oppilaat viittasivat ja halusivat mennä alakerran erityisluokkaan, mutta minä en koskaan viitannut, koska en halunnut mennä. Kun minut pyydettiin lähtemään erityisopettajan kanssa, muut oppilaat pettyivät, koska he eivät päässeet sinne mystiseen erityisopen luokkaan. Todellisuudessa muut luokkalaiseni jäivät yleensä tekemään ilmaisutaidon harjoituksia, kun minä opiskelin sijamuotoja nukkekodin ja apinan avulla. Turhauttavinta kuitenkin oli se, että piti koulupäivän jälkeen jäädä erityisopetukseen, se oli yleensä aina matematiikan erityisopetusta.

Äitini on opettanut minulle melkein koko matematiikan alakoulusta lukion pakollisten kurssien matikkaan asti. Koska jostain syystä matematiikan opettajilla on aina ollut vaikeuksia ymmärtää, miksi en vain tajua, miten päin numerot menevät jakolaskussa ja miksi haluan tietää sanallisten tehtävien taustoja. Äitini on taitellut origameja, keksinyt tarinoita ja vaikka mitä eri keinoja, jotta ymmärtäisin.

Hyväksymällä asiat ja olemalla avoin, sujuu arki kaikista parhaiten.

Olen saanut kerättyä itselleni useamman haasteen, ongelman tai vaikeuden miksi niitä kukin kutsuukaan ja aina, kun kerron jollekin koko listan, he ovat hämmästyneitä. Ei ole kuitenkaan erikoista, että lukivaikeuden kanssa on myös hahmotusvaikeutta. Monella ihmisellä, jolla on ADHD, on jokin liitännäissairaus: niitä ovat esimerkiksi univaikeudet, masentuneisuus ja niin kuin minulla ahdistuneisuus. Itse kärsin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Nämä kaikki haasteet yhdessä luovat ongelmia arkeeni, mutta kaikkien tukiopetustuntien ja lukemattomien harjoittelutuntien jälkeen olen huomannut, että hyväksymällä asiat ja olemalla avoin, sujuu arki kaikista parhaiten. Minulla on kestänyt pitkään hyväksyä ongelmani. Vasta viime vuoden aikana olen alkanut hyväksyä sen, että ADHD, lukivaikeus ja hahmotusvaikeus ovat osa minua.

Olen harvinaisen sinnikäs ihminen kaikkien mukaan ja kun minulle sanottiin, että en pärjää lukiossa ja ei minun sinne kannata mennä, tietenkin menin sinne. Onneksi opettajien, opon, erityisopettajan, vanhempieni ja terapian avulla lukiosta selvitään, ei tosin kolmessa vuodessa vaan kolmessa ja puolessa. Tärkeintä on oma motivaatio. Olen tehnyt paljon töitä päästäkseni edes kursseista läpi ja vielä enemmän töitä täytyy tehdä hyviin numeroihin kuten 8. Minun maailmassani 8 on loistava numero. Vaikka oma motivaatio ja usko on tärkeintä, täytyy minun varsinkin kiittää äitiäni, joka on jaksanut opettaa minulle uskomattoman paljon ja hän on aina ollut auttamassa minua, kun on ollut tarve.

Kun näin omat pisteeni, purskahdin itkuun, en ikinä olisi uskonut saavani niin hyviä pisteitä – pystyin siihen, mihin useampi ei uskonut minun pystyvän!

Huhtikuun ensimmäisellä viikolla saimme äidinkielen YO-kokeiden alustavat pisteet ja kun näin omat pisteeni, purskahdin itkuun, en ikinä olisi uskonut saavani niin hyviä pisteitä. Kerrankin tuntui, että lukemattomien opiskelutuntien jälkeen minulla oli jotain konkreettista näyttöä, että pystyin siihen, mihin useampi ei uskonut minun pystyvän. Olen oppinut, että avun pyytämisessä ja tarvitsemisessa ei ole mitään hävettävää. Kaikesta avusta, jota olen saanut, varsinkin äidinkielenopettajaltani lukiossa, olen uskomattoman kiitollinen. Ilman häntä en olisi selvinnyt kirjoituksista ja edes tavallisista lukiopäivistä. Ennen kirjoituksia luimme ensimmäisiä kirjoituksiani ensimmäiseltä äidinkielen kurssiltani. Ja se, kuinka paljon olin kehittynyt kaikkien kurssien aikana, oli uskomatonta. Se tunne, että en osaa mitään ja en ikinä tule selviämään tulevaisuudesta, on kadonnut. Ikä on tuonut kypsyyttä ja rohkeutta olla avoin haasteideni kanssa.

Kirjoittaja

– Oppimisen tuen keskuksen toimintoihin osallistunut nuori


Sisältö päivitetty 11.04.2019

Jaa sivu!

Simple Share Buttons