Nina Vuorio: Erityisluokanopettajan turvallisuus

Yläasteen erityisluokanopettaja oli tekemässä työtään. Oppilas käyttäytyi häiritsevästi ja uhkaavasti. Tätä oli tapahtunut jo vuosia, niin kauan, että opettajalla oli rehtorin lupa lähettää oppilas kotiin aina, kun hänen kuntonsa ei sallinut oleskelua ja opiskelua ryhmässä. Rehtoria ei aina saa kiinni, tilanteet syntyvät nopeasti ja päätöksiä täytyy tehdä nopeasti.

Tällä kertaa oppilas reagoi voimakkaammin, kun opettaja kertoi hänen päivänsä koulussa päättyvän nyt tähän, koska toisen oppilaan täytyi voida tehdä kokeensa rauhassa. Oppilas löi opettajaan sarjan iskuja nyrkeillään, kutsui perinteisillä naista halventamaan pyrkivillä nimityksillä ja uhkasi tappaa.

Oppilas ei enää palaa kouluunsa. Opettaja on vähän siinä ja siinä.

Kun opettaja teki työtään noiden isojen, pulmaisten nuorten kanssa, hän pyrki hyvään, toimi ammattimaisesti ja nuoria arvostaen. Hän uskoi olevansa työnantajansa, eli kaupungin, ja järjestönsä tuen piirissä, jos (ja kun) jotain hankalaa sattuisi. Rehtori ymmärsi tilanteen vakavuuden ja tuki opettajaa parhaansa mukaan, mutta se ei riittänyt.

Oppilaan perhe haastoi opettajan oikeuteen. Hän ei saanut lakiavustusta ammattijärjestöltään. Hän oli yksin oikeudessa kuulemassa syytöksiä. Jäi sairaslomalle miettien, mitä tekisi työkseen loppuelämän. Ajatus kouluun palaamisesta oli ylivoimainen.

Terapiakäyntejä kaupunki myönsi tasan yhden. Siinä sitten sinniteltiin painajaisissa. Kuukausien ja luottamusmiesten painostusten jälkeen hän sai lisää pyytämäänsä terapiaa voittaakseen posttraumaattisen stressireaktionsa. Vielä emme tiedä, menetämmekö tässä maassa taas yhden ammattitaitoisen erityisluokanopettajan, jolla on edelleen sydän paikallaan.

Miten tähän tultiin? Liian vähän liian myöhään. Lapsi ei saanut tukea ajoissa. Ongelmia oli yläasteelle tultaessa jo paljon. Lapsi ei enää ollut lapsi, vaan iso, päihdeongelmainen, miehen kokoinen vihainen nuori. Opettaja sai nyrkistä ja tappouhkauksen. Another day at the office? Poliisisarjoissa työntekijät jatkavat yhdestä keissistä toiseen viskipaukun ja sekavan irtosuhteen voimalla. Oikeat ihmiset menevät rikki väkivallasta.

Lapsia pitää tukea, kun he alkavat oireilla. Aina he ja heidän perheensä eivät sitä halua, mutta auttamatta jättäminen johtaa vielä isompiin ongelmiin. Opettajat osaavat ja uskaltavatkin. Olisi kohtuullista kuitenkin tietää, että opettajan takana on työnantaja, se kaupunki tai kunta, ja ammattijärjestö, jotka auttavat opettajaa, pahassa paikassa. Olisi kohtuullista, että väkivallan uhrille annetaan apua heti ja ilman, että hänen itsensä tarvitsee sitä vaatia ja anella. Se nyt vain olisi kohtuullista.

Oppilaista täytyy pitää huolta. Opettajistakin pitää huolehtia, että he jaksavat taas yhden vuoden. Suurin osa lapsista ja nuorista on yhteistyökykyistä, mieleltään tervettä porukkaa ja väkivalta on harvinaista. Mutta kun se osuu kohdalle, se sattuu.

Kirjoittaja

Nina Vuorio
Lukion erityisopettaja, Vaskivuoren lukio, Lumon lukio