Mistä apua hahmotusvaikeuksiin?

Kaikkien oppimisvaikeuksien vaikutusten lievittämisessä voidaan selviytymiskeinot karkeasti jakaa kahteen ryhmään: sisäisiin ja ulkoisiin.

Sisäisillä keinoilla tarkoitetaan niitä suoria toimenpiteitä, joilla yritetään vaikuttaa henkilöön, jolla vaikeus on. Sisäisillä keinoilla yritetään muuttaa yksilön toimintakykyä tai toimintatapaa.

Ulkoisilla keinoilla tarkoitetaan vastaavasti niitä keinoja, joilla ympäristöä tai ympäristön tietoisuutta muokkaamalla, saadaan aikaan positiivisia muutoksia yksilön selviytymisessä vaikuttamatta suoranaisesti yksilön omiin kykyihin.

Sisäiset keinot perustuvat niin sanottuun neurologiseen oppimiskäsitykseen. Sen mukaan harjoitus muuttaa taitojen edustuksia aivoissa eli hermosto mukautuu harjoittelun myötä: aivot oppivat ja samalla ylemmäntasoisilla kognitiivisilla taidoilla voidaan ottaa haltuun alemmantasoisia taitoja.

Tähän perustuu se, että suora harjoittelu voidaan jakaa kahteen pääasialliseen ryhmään: keinoihin, jotka pyrkivät vaikeuden suoraan harjaannuttamiseen ja keinoihin, jotka kehittävät häiriöön nähden korkeammantasoisia aivotoimintoja eli keinoja, joiden avulla vaikeuden kanssa on helpompi selvitä.

Ensimmäisestä lähestymistavasta esimerkkinä voisi olla vaikka avaruudellisen hahmottamisen vaikeuksien kuntouttaminen käyttämällä erilaisia rakentelutehtäviä, jotka oikein valittuina ja johdonmukaisesti ja tehokkaasti käytettyinä harjaannuttavat avaruudellisen hahmottamisen taitoja.

Toisesta lähestymistavasta esimerkkinä voisi olla metatietoisuuden lisääminen visuaalisen tarkkaavaisuuden vaikeuksista ja siihen liittyvä metataidon harjoittelu eli esimerkiksi oman työn tarkistamisen opetteleminen. Käytännössä tämä tarkoittaa nuoren tietoisuuden lisäämistä siitä, että häneltä jää helposti puhtaasti visuaalisessa muodossa esitetyt asiat huomaamatta sekä niiden keinojen pohtimista ja opettelua, millä hän voisi korjata asian.

Jälkimäisessä lähestymistavassa on kyse metakognitiivisen tiedon ja taidon hyödyntämisestä.

Metakognitiivinen tieto on ymmärrystä tiedonkäsittelyyn vaikuttavista asioista ja erilaisten toimintatapojen vaikutuksista. Se on muun muassa tietoa erilaisista strategioista, joilla voi parantaa omaa suoriutumistaan.

Metakognitiivinen taito taas tarkoittaa taitoa toimia näiden strategioiden mukaan, eli esimerkiksi taitoa edetä systemaattisesti visuaalisissa tehtävissä.

Ulkoiset keinot sisältävät lukemattoman joukon erilaisia toimia ja keinoja, joilla voidaan vaikuttaa selviytymiseen. Keinoja on paljon, koska yhtä paljon kuin ne heijastelevat kulloinkin kyseessä olevia tiedonkäsittelyongelmia, ne heijastelevat erilaisia tilanteita ja niiden vaatimuksia.

Oleellista näille keinoille on se, että vaikka niiden tarkoitus on helpottaa yksilön selviytymistä, ne eivät sinällään pyri muuttamaan yksilön kykyjä tai taitoja vaan ikään kuin ratkaisemaan ongelman, joka on yksilön toimintakyvyn ja ympäristön vaatimusten välillä.

Esimerkkeinä voivat olla vaikka sopivan istumapaikan valinta luokassa, valmiina annettavat tuntimuistiinpanot, luokkamuotoinen erityisopetus ja E-kirjojen käyttäminen.

Vaikka edellä mainittu kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä, on tärkeä pohtia menetelmien sisältöä. Käytännössä kohtaa usein näkemyksiä ja ajatuksia, että laajoista tukitoimista huolimatta ongelmat jatkuvat. Näin on täysin mahdollista käydä.

Joskus perusongelmat, esimerkiksi hahmotusvaikeudet, ovat niin laaja-alaisia ja syviä, ettei niiden harjaannuttaminen tuota merkittävää muutosta toimintakykyyn. Mikäli käytössä on vain ulkoisia keinoja, ei ole odotettavissakaan, että muutoksia yksilössä tapahtuisi. Se, että vaikkapa matematiikka yksilöllistetään, ei poista hahmotusvaikeuksia tai paranna lapsen kykyä oppia matematiikkaa.

Edellä mainituista syistä sisäiset ja ulkoiset keinot eivät koskaan voi korvata toinen toisiaan. Siksi niiden erottaminen on tärkeää, ja ne molemmat on syytä ottaa huomioon yksilön tukemista suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Esimerkiksi toimintaterapeutti saattaa painottaa hahmotusvaikeuksien suoraa harjoittamista. Neuropsykologisessa kuntoutuksessa ovat usein metatiedot ja -taidot vahvasti suoran harjoittelun mukana. Historianopettajan tehtäviin sen sijaan ei kuulu hahmotusvaikeuksien harjaannuttaminen, vaikka vaikeuksista kärsiviä oppilailta tunnilla onkin. Sen sijaan heidän tulisi löytää niitä pedagogisia keinoja, joilla he pystyvät paremmin opettamaan historiaa myös niille oppilaille, joilla on hahmottamisen vaikeuksia.