Muisti ja keskittyminen

Muistista ja keskittymisestä

Menestyksekkään oppimisen kannalta on tärkeää kyetä havainnoimaan ja arvioimaan omaa oppimistaan. Tämä edellyttää tietoa oppimiseen vaikuttavista osatekijöistä, kuten muistista ja tarkkaavuuden säätelystä.

Oppimistyyli on itsetuntemusta

Oppimistyylillä tarkoitetaan laajasti ihmisen lähestymistapaa uuteen tai vaikeaan opittavaan asiaan.

Oppimistyyliin vaikuttavat niin yksilön omat ominaisuudet, ympäristö kuin opittava asia. Hyvä oppija osaa vaihtaa oppimistyyliä tehtävän tai tilanteen mukaan.

Oppimistyyleistä on olemassa erilaisia testejä ja kysymyslistoja. Ne ovat sisällöltään suuntaa-antavia ja auttavat parhaimmillaan tekemään havaintoja omaan oppimiseen vaikuttavista asioista. Tavallisesti puhutaan erilaisista oppimisrooleista, havaintokanavista tai kokonaisuuden hahmottamisesta.

Oppimistyylien pohtiminen voi auttaa löytämään uusia keinoja opiskeluun. On kuitenkin hyvä huomata, että varsinkin laajan tehtävän eri vaiheet voivat vaatia erilaisia lähestymistapoja.

Temperamentti

Uusien asioiden lähestyminen on toisille helpompaa kuin toisille. Ihmiset eroavat myös siinä, miten joustavasti he osaavat vaihtaa tehtävästä tai tilanteesta toiseen tai miten sinnikkäitä he ovat. Näitä piirteitä kutsutaan temperamentiksi.

Temperamentti on yksi selitys sille, miksi ihmiset toimivat eri tavalla samanlaisissa tilanteissa. Vaikka temperamenttipiirteet ovat suhteellisen pysyviä ominaisuuksia, esimerkiksi sinnikkyyttä tai joustavuutta voi myös opetella. Temperamentin huomioiminen eri tilanteissa voi auttaa ymmärtämään omaa ja toisten toimintaa.

Opiskeluympäristö

Ihmisillä voi olla erilaisia mieltymyksiä opiskelupaikan tai -ajan suhteen. Jos ihminen on helposti häiriintyvä, hänen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota opiskeluympäristöön; sen valaistukseen, äänettömyyteen tai viihtyisyyteen. Jotkut kuuntelevat mielellään musiikkia opiskellessaan, toiset taas vaativat ehdotonta hiljaisuutta. Osa miettii opittavia asioita mieluiten jonkun toisen kanssa, osa pohtii niitä itsekseen. Jollekin on tärkeää osallistua aktiivisesti keskusteluun, joku haluaa seurata sitä mieluummin sivusta.

Aistit ja oppiminen

Joskus kiinnitetään huomiota myös siihen, millä aisteilla uutta tietoa vastaanotetaan ja työstetään. Tavallinen jako on puhua näkemällä, kuulemalla tai tekemällä oppimisesta. Monikanavaisuudella tarkoitetaan, että hyödynnetään useampaa aistia oppimisen tukena. Eri aistien kautta hankitut havainnot ja kokemukset voivat tukea esimerkiksi muistamista.

Tarkkaavuus

Kaikessa oppimisessa tarvitaan tarkkaavuuden kohdentamista opittavaan asiaan. Jos opittava asia ei ole huomiomme kohteena, siitä ei jää mieleemme selkeitä muistikuvia.

Tarkkaavuutta on myös pidettävä yllä kulloisenkin tehtävän suorittamisen kannalta riittävän pitkään. Tähän vaikuttavat muun muassa yleinen vireystila ja esimerkiksi tehtävän kiinnostavuus.

Tarkkaavuuden kohdentaminen

Tarkkaavuuden kohdentamista voi helpottaa minimoimalla ympäristön häiritsevät ärsykkeet. Tämä voi tapahtua esimerkiksi valitsemalla oppimistilannetta varten rauhallisen tilan, jossa ei ole hälyä tai liikaa kiinnostavia virikkeitä ja vihjeitä muista asioista, joihin haluaisi tarttua.

Toisia auttaa keskittymään esimerkiksi musiikin kuuntelu, joka peittää hälyäänet alleen. Myös fyysisesti miellyttävän tilan valitseminen voi auttaa.

Lukiessa kannattaa esittää itselleen kysymyksiä luettavasta asiasta, jolloin huomio kiinnittyy olennaiseen. Toisinaan tarkkaavuuden kohdentamista auttaa esimerkiksi se, että voi samaan aikaan liikkua tai tehdä jotakin käsillään.

Tarkkaavuuden ylläpito

Tarkkaavuuden ylläpitoa puolestaan voi auttaa huolehtimalla sopivasta vireystilasta. Jos on väsynyt, ei keskittyminen onnistu toivotulla tavalla. Riittävän levänneenä jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja.

Jotkut saavat keskittymisen pysymään paremmin yllä liikkumalla. Esimerkiksi reippaan kävelylenkin jälkeen vireystaso voi olla sopiva opiskeltavaan asiaan paneutumiseen. Toisinaan pieni taukojumppakin voi auttaa. Yksi tapa parantaa vireystilaa on tehdä rentoutumisharjoitus.

Tauoista apua keskittymiseen

Riittävä tauotus on tarkkaavuuden ylläpidon ehdoton edellytys. On fysiologinen mahdottomuus ylläpitää tarkkaavuutta pitkiä aikoja tarkoituksenmukaisella tasolla. Kun oppii tuntemaan oman keskittymiskykynsä rajat, voi suoda itselleen tauon aina, kun huomaa tarkkaavuuden lipsuvan.

Kymmenen minuutin tauko esimerkiksi 45 minuutin välein pitää keskittymistä vireillä. Toisilla taukojen välit voivat olla vieläkin lyhyemmät. Jos huomaa ajatuksen lähtevän harhailemaan, voi viheltää pelin poikki ja aloittaa paneutumiseen asiaan pienen tauon jälkeen uudelleen.

Vireystaso voi vaihdella myös ajankohdan mukaan. Toiset ovat vireimmillään aamupäivällä, toisten vireystaso taas nousee iltaa kohden. Jos mahdollista, keskittymistä vaativa työskentely kannattaa sijoittaa itselleen sopiviin ajankohtiin. Myös tehtävien vaihtelu sopivin väliajoin kyllästymisen ehkäisemiseksi saattaa joillakin auttaa keskittymisen ylläpitämisessä.

Muistin toiminta

Muistin toimintaan vaikuttavat monet asiat, kuten esimerkiksi vireystila ja mieliala.

Jos keskittyminen muistettavaan asiaan ei ole kohdallaan, mieleen painaminen on vaikeaa. Myös masentuneena muisti toimii usein heikommin.

Muistia jaotellaan monella tavalla. Yksi luokitteluperuste on keston mukaan, jolloin puhutaan lyhyt- ja pitkäkestoisesta muistista. Lyhytkestoisella muistilla tarkoitetaan muistivarastoa, jossa muistettava aines säilytetään vain hetkellisesti. Asioiden aktiivista käsittelyä lyhytkestoisessa muistissa puolestaan kutsutaan työmuistiksi. Jos asia on mielessä vielä viikon kuluttua oppimistilanteesta, se on tallentunut pitkäkestoiseen muistiin.

Miten muisti toimii?

Muistijälki syntyy, kun hermosolut verkostoituvat uusilla tavoilla ja aivoissa tapahtuu sitä kautta pysyviä muutoksia. Muistaminen ja oppiminen ovat siis hermoston uudelleen järjestäytymistä.

Muistijäljen syntymiseksi eli tiedon tallentumiseksi säilömuistiin on muistettavaa asiaa käsiteltävä riittävän perusteellisesti, jotta yhteydet hermosolujen välillä muodostuvat ja vahvistuvat. Myös uuden asian liittäminen mielessään tuttuun, hyvin muistettuun asiaan tai mielikuvaan auttaa uudenkin asian muistamisessa.

Mieleen painamisen ja mielessä säilyttämisen lisäksi muistitoimintoihin kuuluu myös muistista haku. Tällöin haluttu asia haetaan pitkäkestoisesta muistista eli säilömuistista työmuistiin, ajattelun kohteeksi. Muistista haku on aktiivinen prosessi, joka on altis virheille niin kuin muistamisen muutkin osavaiheet. Mieleen painamisessa ja muistista haussa voivat auttaa erilaiset muistisäännöt.