Mielen hyvinvointi ja oppiminen
Monet mielenterveyden pulmat vaikuttavat väliaikaisesti ihmisen tiedonkäsittelyyn ja oppimiskykyyn. Ne myös haittaavat toimintakykyä eri tavoin ja siten voivat vaikeuttaa opiskelua.
Tutkimusten mukaan oppimisvaikeudet lisäävät riskiä mielenterveyden pulmiin. Oppimisvaikeudet lisäävät myös riskiä heikkoon koulutukseen ja matalaan tulotasoon, jotka voivat puolestaan lisätä mielenterveyden pulmien riskiä.
Stressi
Stressillä tarkoitetaan valpastumista ja vireyden kasvua tilanteissa, joissa koetaan tarvetta ponnistelulle tilanteesta selviytymiseksi. Sopiva määrä stressiä auttaa toimimaan haastavassa tilanteessa ja parantaa suoriutumista. Voimakas ja pitkään jatkunut stressi saattaa johtaa lamaantumiseen.
Ulkoiset tekijät vaikuttavat stressin syntymiseen, mutta stressi aiheutuu tulkinnasta, joka tilanteesta tehdään. Kielteinen ennakko-odotus jostakin tilanteesta tai omasta pärjäämisestä tilanteessa voi synnyttää stressireaktion.
Stressi on psyykkinen kokemus, johon liittyy runsaasti kehollisia tuntemuksia. Stressi kiihdyttää sympaattisen hermoston toimintaa, mistä syntyy monenlaisia kehollisia tuntemuksia, kuten sydämen sykkeen kiihtymistä, hengityksen tihentymistä, lihasten jännittymistä ja verenpaineen kohoamista. Joillekin stressi voi aiheuttaa vatsaoireita, huimausta tai särkyjä.
Stressi voi olla hyödyllistä tai haitallista
Lievimpänä stressin muotona voi pitää valpastumista. Valpastuessa yleinen vireystila nousee ja aistit ja ajattelu terävöityvät.
Valpastumista voimakkaampi stressin muoto on hälytysvaihe, joka valmistaa nopeaan ja tavanomaista voimakkaampaan ruumiilliseen suoritukseen.
Stressi voi jatkua pitkäaikaisesti, esimerkiksi jos stressiä aiheuttava tilanne ei ratkea. Pitkäaikaisella stressillä on haitallisia vaikutuksia fyysiseen ja mielen terveyteen.
Stressi ja oppiminen
Stressi voi haitata oppimista monella tavalla. Pitkäaikainen tai voimakas stressi voi heikentää keskittymistä ja muistin toimintaa. Stressi voi vaikeuttaa nukahtamista tai huonontaa unenlaatua. Puutteet unessa voivat heikentää oppimista. Pitkään jatkuessaan stressi voi johtaa uupumiseen, johon liittyy kiinnostumattomuus asioihin.
Katso keinoja stressin lievittämiseen täältä.
Masennus
Masennus on yleinen mielenterveyden pulma. Noin viidesosalla ihmisistä on elämänsä aikana masennusta. Masennuksessa keskeisiä oireita ovat vähintään viikkoja jatkuva matala mieliala, mielihyvän ja mielenkiinnon puute sekä voimavarojen vähyys. Masentunut on usein voimakkaan itsekriittinen ja kokee häpeää, syyllisyyttä sekä itsetuhoisia ajatuksia. Masentuneena myös unen laatu yleensä heikkenee ja ruokahalussa on muutoksia.
Masennukseen liittyy usein päättämättömyyttä, keskittymiskyvyttömyyttä, hidastumista ja toisaalta kiihtyneisyyttä. Masentuneella toimintakyky heikkenee yleensä sitä enemmän mitä vakavampi masennus on.
Masennuksen syyt
Masennuksen taustalla voi olla useita tekijöitä. Hankala elämäntapahtuma tai pitkäaikainen kuormitus voi johtaa masentumiseen. Perinnöllisyys ja jotkin persoonallisuuden piirteet lisäävät riskiä masennuksen puhkeamiselle. Jotkin somaattiset sairaudet vaikuttavat suoraan mielialaan, jolloin sairauden hoitaminen parantaa myös mielialaa. Vakava sairastuminen on myös elämänkriisi, josta voi seurata masennusta.
Masennus nuorilla
Nuorilla masennus voi näkyä vaikeutena opiskelussa, poissaoloina koulusta tai opinnoista sekä muunlaisena omien asioiden hoitamisen hankaluutena. Masennus näkyy nuorella usein myös hankaluuksina ihmissuhteissa. Harkintakyky ja huolehtiminen omasta turvallisuudesta voivat myös heikentyä. Masentuneella nuorella tulevaisuudensuunnitelmat ja toivo tulevaisuuden suhteen puuttuvat. Pitkään jatkuvan masennuksen seurauksena nuorella voi olla jääminen syrjään opinnoista ja työelämästä.
Muisti ja oppiminen masennuksessa
Kaiken ikäisillä masennukseen liittyy tyypillisesti tiedonkäsittelyn vaikeutta, kuten muistivaikeuksia ja tarkkaavuuden pulmia. Siten masennus voi vaikuttaa oppimiskykyyn. Masennus vie henkisiä voimavaroja, jolloin niitä ei riitä uusien asioiden opetteluun. Masentuneena mieli voi myös täyttyä huolista, jolloin kuultu ja nähty voivat jäädä tallentumatta muistiin.
Muistin pulmat masennuksessa voivat osittain olla oma kokemus: masentuneena omat kyvyt arvioidaan usein todellisuutta heikommiksi. Osittain muistin pulmat voi todeta neuropsykologisessa tutkimuksessa. Varsinkin näönvarainen muisti voi masentuneella heikentyä hieman.
Masentuneena myös toiminnanohjaus usein heikkenee. Se voi näkyä tiedonkäsittelyn hitautena ja jumiutumisena. Toiminta voi myös häiriintyä tavallista herkemmin.
Masentuneen aivoissa voi olla havaittavia muutoksia verrattuna ei-masentuneen aivoihin. Ainakin osan masennukseen liittyvistä muistin ja oppimisen hankaluuksista arvellaan liittyvän näihin muutoksiin. On havaittu, että aivojen syviin tunne-elämää sääteleviin osiin kuuluva hippokampus on masennusta sairastavilla yleensä jonkin verran pienempi kuin muilla. Hippokampuksella on tärkeä merkitys oppimisessa ja muistissa.
Useimmat tiedonkäsittelyn pulmat korjautuvat masennuksesta toipumisen jälkeen. Se voi tapahtua kuitenkin viiveellä.
Ahdistus
Ahdistus on tavallinen tunne, jota lähes kaikki kokevat silloin tällöin. Se liittyy usein johonkin vaaran tunnetta tai voimakasta huolta aiheuttavaan tilanteeseen. Ahdistuksessa keho ja mieli valmistautuvat selviytymään vaaraa aiheuttavasta tilanteesta tai pakenemaan.
Kehossa ahdistus tuntuu esimerkiksi kiihtyneenä sydämensykkeenä, hengityksen kiihtymisenä, vatsaoireina, hikoiluna ja lihasjännityksinä. Ahdistukseen voi liittyä nukkumisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia ja ärtyneisyyttä. Ajatusten tasolla ahdistus voi tuntua vaikeutena rauhoittua, ja huolestuttavat asiat voivat olla jatkuvasti mielessä.
Ahdistus voi olla hyödyllistä, jos se auttaa ratkomaan tilannetta ja toimimaan ahdistusta aiheuttavasta tilanteesta selviytymiseksi. Jos ahdistuksen tunne on liian voimakas tai jatkuu pitkään, se voi haitata toimintakykyä ja heikentää oppimiskykyä ja muistia.
Ahdistuneisuushäiriöt
Jos ahdistuneisuus ei liity esimerkiksi stressaavaan elämäntilanteeseen ja jatkuu pitkään (yli puoli vuotta), se voidaan luokitella häiriöksi. Silloin ahdistus ei yleensä poistu itsestään vaan vaatii usein ammattilaisapua, esimerkiksi psykoterapiaa.
Ahdistuneisuuteen voi liittyä myös paniikkikohtauksia eli kohtauksia, joissa henkilö kokee erittäin voimakasta ahdistusta ja katastrofiajatuksia. Paniikkihäiriössä paniikkikohtauksia esiintyy toistuvasti.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on yleinen ahdistuneisuuden muoto. Se on voimakkaampi muoto sosiaalisesta jännittämisestä, jota melkein kaikki kokevat joissain tilanteissa. Keinoja sosiaalisen jännittämisen vähentämiseen löydät täältä.
Keinoja ahdistuksen lievittämiseen löydät täältä.
Lisää tietoa ahdistushäiriöistä ja omahoitoa niihin löydät esimerkiksi Mielenterveystalosta.
Oppiminen ja ahdistus
Ahdistus vaikuttaa tiedonkäsittelyyn ja oppimiseen. Voimakas ahdistus voi aiheuttaa lukkiutumisen tunnetta ja kokemusta, että mieli on tyhjä. Ahdistuneena ajattelu voi keskittyä huolenaiheiden käsittelyyn, jolloin kapasiteettia ei riitä uuden oppimiseen.
Jos oppimistilanteet itsessään tuottavat ahdistusta, oppimistilanteita voidaan alkaa vältellä. Se vähentää mahdollisuutta oppia ja tekee oppimistilanteista entistä hankalampia ja ahdistavampia.
Opiskeluun liittyvää ahdistusta on usein oppilailla, joilla on oppimisen vaikeuksia. Esimerkiksi matematiikka-ahdistusta ja lukemisahdistusta on usein henkilöillä, joilla on pulmia näillä alueilla. Lisäksi jotkut kokevat testiahdistusta, jolloin kokeista ja tenteistä voi suoriutua heikommin kuin mihin oma osaaminen muuten riittäisi.
Sosiaalinen jännittäminen
Jännittäminen joissakin sosiaalisissa tilanteissa kuuluu lähes kaikkien ihmisten elämään. Usein ihmiset kokevat jännittäviksi varsinkin tilanteet, joissa tuntevat olevansa muiden ihmisten arvioitavana, kuten esiintymistilanteet.
Jännittämisen tuntemukset voivat hieman vaihdella eri henkilöiden välillä. Yleensä jännitys tuntuu kehossa muun muassa pulssin kiihtymisenä, hikoiluna, vapinana ja vatsaoireina.
Lievä jännitys tehostaa suoriutumista vaativassa tilanteessa. Jos jännitys on voimakasta ja se koetaan negatiivisena, suoritus voi heiketä. Jännittäviä tilanteita saatetaan alkaa välttää tai niistä pyritään selviytymään mahdollisimman nopeasti.
Oppimisen pulmiin liittyy usein sosiaalista jännittämistä. Oppimiseen liittyviin suoritustilanteisiin voi myös liittyä jännittämistä, jolloin näitä tilanteita saatetaan välttää.
Jos sosiaalinen jännittäminen koetaan niin voimakkaana ja epämiellyttävänä, että se haittaa elämää, jännittämisen lievittämiseen kannattaa opetella keinoja.
Itsetunto
Hyvä itsetunto on tunnetta pätevyydestä tai kyvykkyydestä erityisesti itselle merkityksellisissä asioissa. Se on tunnetta omasta arvokkuudesta. Hyvään itsetuntoon kuuluu kokemus, että on hyvä ja pärjää monessa asiassa. Siihen kuuluu myös omien heikompien puolien tunnistaminen ja hyväksyminen.
Heikkoon itsetuntoon liittyy tunne, että on muita huonompi. Omat haastavat piirteet nähdään korostuneina, eikä hyviä ominaisuuksia itsessä huomata. Jos itsetunto on kovin heikko, on hankala motivoitua yrittämään, koska epäonnistuminen tuntuu todennäköiseltä. Itsetunnon heikkous on riski mielialapulmille ja ahdistuneisuudelle sekä sosiaalisten tilanteiden pelolle.
Itsetunto ei yleensä ole kokonaan hyvä tai huono. Itsetunnossa on useita ulottuvuuksia. Kokemus itsetunnosta voi vaihdella tilanteesta riippuen. Esimerkiksi ihmisellä voi olla matala itsetunto liittyen oppimiskykyyn, mutta samaan aikaan korkea itsetunto liittyen ihmissuhteisiin tai itsestä huolehtimiseen.
Itsetunto suojaa ja motivoi
Hyvä itsetunto on tärkeä voimavara, joka suojaa kohdattaessa vastoinkäymisiä. Hyvä itsetunto auttaa selviytymään pettymyksistä. Hyvää itsetuntoa voi pitää positiivisten tunteiden varastona. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, muistaa myös epäonnistumisen kohdalla, ettei ole kokonaan huono ja epäonnistunut.
Itsetuntoon liittyy tarve pitää yllä myönteistä kuvaa itsestään tai parantaa sitä. Itsetunto saa hakeutumaan tilanteisiin, joissa saa lisää kokemusta omasta osaamisesta ja itsetunto vahvistuu. Itsetunnolla on siis tärkeä merkitys motivoivana tekijänä.
Itsetunto vaikuttaa myös ihmissuhteissa käyttäytymiseen: hylätyksi tulemista pyritään ehkäisemään ja ihmissuhteista haetaan itsetuntoa kohentavia kokemuksia.
Mikä koettelee itsetuntoa?
Erityisesti hylkäämisten ja eristämisten kokemukset voivat koetella itsetuntoa. Siksi esimerkiksi kiusaaminen ja syrjiminen haittaavat itsetunnon kehittymistä.
Kaikki, mikä itsessä koetaan erilaiseksi verrattuna muihin, voi aiheuttaa häpeää ja laskea itsetuntoa.
Kun itsetunto on matala, hakeutuminen uusiin tilanteisiin, joissa voisi saada itsetuntoa kohottavia kokemuksia, voi olla hankalaa. Epäonnistuminen voidaan kokea liian suurena uhkana. Henkilölle, jolla on hyvä itsetunto, on sen sijaan usein helppoa hakeutua myös tilanteisiin, joissa ottaa riskin epäonnistumisesta. Hyvä itsetunto suojaa epäonnistumisen sattuessa.
Vahingolliset ajatukset
Automaattiset ajatukset
Ihmiset tekevät mielessään jatkuvasti tulkintoja tilanteista. Nämä tulkinnat eli automaattiset ajatukset syntyvät nopeasti ja niitä voi olla hankala erottaa oikeista tapahtumista.
Automaattiset ajatukset vaikuttavat siihen, mitä tunteita ihmisellä tilanteessa syntyy. Ne vaikuttavat myös siihen, miten ihminen toimii tilanteessa.
Automaattisten ajatusten taustalla ovat uskomukset
Jokaisella ihmisellä on uskomuksia itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Nämä uskomukset vaikuttavat siihen, mitä tulkintoja ja havaintoja eri tilanteissa tehdään.
Esimerkiksi uskomus ”olen huono” johtaa siihen, että ympäristöstä tehdään helposti tätä uskomusta vahvistavia tulkintoja. Myös ihmisen tunnetila ja mieliala vaikuttavat automaattisiin ajatuksiin. Jos tunnetila on esimerkiksi pelokas, ympäristöstä huomataan merkkejä vaaratekijöistä, ja pelon tunne voimistuu.
Vahingolliset ajatukset
Automaattiset ajatukset voivat olla hyödyllisiä, jos ne ohjaavat ihmistä reagoimaan nopeasti tilanteeseen sopivalla tavalla. Joskus automaattiset ajatukset eivät vastaa todellisuutta ja voivat olla esimerkiksi liian kielteisiä. Silloin niitä kutsutaan ajatusvääristymiksi.
Ajatusvääristymiä on kaikilla ihmisillä ainakin joissakin tilanteissa. Usein toistuvat kielteiset ajatusvääristymät voivat olla vahingollisia. Tällöin monet tilanteet herättävät henkilössä kielteisiä tunnetiloja. Siitä voi seurata pitkäaikaista pahaa oloa, ahdistusta ja masennusta.
Tyypillisiä vahingollisia ajatusvääristymiä ovat muun muassa liiallinen yleistäminen, itsen vähättely ja kielteinen ajattelu.
Vahingollisia ajatuksia voi oppia tunnistamaan ja niiden vaikutusta elämässään voi vähentää. Tietoa vahingollisten ajatusten kanssa työskentelystä löydät täältä.
Itsemyötätunto
Itsemyötätunto tarkoittaa ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseen. Itsemyötätuntoinen asenne on yhteydessä muun muassa elämäntyytyväisyyteen ja kykyyn kohdata vastoinkäymisiä lannistumatta. Itsemyötätuntoon liitetään seuraavat asiat:
Ystävällisyys itseä kohtaan: Kun ystäväsi kohtaa vastoinkäymisiä, todennäköisesti lohdutat ja rohkaiset häntä. Entä kun itse epäonnistut tai kohtaat vaikeuksia, kohteletko itseäsi lämmöllä ja ymmärryksellä vai syyttäen ja moittien? Itsekriittinen asenne yleensä pahentaa olotilaa, kun taas armollisempi ja huolehtivampi suhtautuminen itseen mahdollistaa tasapainoisemman olotilan ja edesauttaa ratkaisujen pohtimista. Esimerkiksi jos väsymykseen ei suhtaudu itsemyötätuntoisesti vaan syyttää itseään ja vaatii itseltään liikaa, se voi johtaa lopulta uupumiseen.
Yhteinen ihmisyys ja yhteenkuuluvuus: Haavoittuvuus, virheiden teko ja kärsimys ovat osa kaikkien elämää. Oman epätäydellisyyden hyväksyminen on helpompaa, kun huomaa, että kanssaihmisillä on samanlaisia kokemuksia, tarpeita ja toiveita. Epätäydellisyys ja vaikeudet kulkevat arjen ilonaiheiden rinnalla osana elämää. Yhteiset kokemukset ja yhteenkuuluvuuden tunne voivat vahvistua esimerkiksi vertaistukiryhmässä. Yhteenkuuluvuuden vastakohta on eristäytyminen muista ja kokemus, että on yksin ongelmiensa kanssa.
Tietoinen läsnäolo (mindfulness): Itsemyötätuntoinen suhtautuminen vaatii oman voinnin havainnointia sekä tunteiden huomaamista ja sallimista. Esimerkiksi kun huomaa olleensa pitkään stressaantunut, pysähtyminen ja oman olotilan havainnointi voivat johtaa myönteisten muutosten tekemiseen stressin vähentämiseksi. Tietoisen läsnäolon harjoittelu kasvattaa taitoa olla ikävien tunteiden ja ajatusten kanssa sen sijaan, että yrittäisi torjua vaikeat tunteet, mikä yleensä johtaa kärsimyksen pitkittymiseen.
Itsemyötätuntoista suhtautumista kannattaa harjoitella varsinkin, jos huomaa herkästi kritisoivansa itseään sen sijaan, että kohtelisi itseään ystävällisesti ja rakentavasti. Itsemyötätuntoon liittyviä harjoituksia löytyy täältä.
