Kysy asiantuntijalta

Marja Laasonen on tutkinut oppimisvaikeuksia vuodesta 1998, jolloin hän aloitti väitöskirjansa lukivaikeuksisten aikuisten aikatarkkuudesta. Hänen myöhempi tutkimuksensa on keskittynyt lukivaikeuden ei-kielellisten piirteiden tutkimiseen pääasiassa aikuisilla (mm. DyADD-projekti). Muita tutkimusryhmiä ovat olleet huuli- ja suulakihalkio, ADHD ja nyttemmin lasten kielihäiriöt.

Tällä hetkellä Laasonen työskentelee HYKS:ssa, foniatrian yksikössä, neuropsykologian erikoispsykologina. Työssään hän osallistuu moniammatillisen työryhmän jäsenenä diagnostiikkaan, kuntoutussuunnitelmien laatimiseen ja niiden päivitykseen. Pääasiallisesti tutkittavina on kielihäiriöisiä alle kouluikäisiä lapsia, mutta myös lukivaikeuksisia aikuisia. Kliinisen työn ohella yksikössä tehdään aktiivisesti tutkimusta.

Lukijoiden kysymyksiä

Olen 30-vuotias nainen ja minulle lukiossa ehdotettiin lukihäiriötestaukseen menemistä ennen yo-kirjoituksia. En mennyt kun minulle sanottiin, että ei lukihäiriötä niin myöhällä iällä enää todeta, että se olisi jo aiemmin huomattu. Voidaanko lukihäiriö todeta aikuisena, jos sitä ei ole lapsena todettu?

Lukemisvaikeus voidaan todeta vasta aikuisena. Tyypillisimmin lukemisvaikeus eli dysleksia todetaan kuitenkin jo lapsuudessa, siinä vaiheessa kun kouluopetusta on saatu riittävästi, jotta tavanomainen lukutaito on voinut kehittyä. Lukemisvaikeutta saattavat edeltää vaikeudet puhutun kielen ymmärtämisessä ja tuotossa ennen kouluikää. Toisaalta lukemisvaikeus lievenee usein aikuisuudessa.

Lukemisvaikeus on kehityksellinen haaste, joten vaikkapa äkillisistä aivotapahtumista seuraavia vaikeuksia ei kutsuta dysleksiaksi. Jotta lukemisvaikeusdiagnoosi voidaan asettaa aikuisuudessa, tuleekin olla näyttöä siitä, että jonkinasteisia vaikeuksia on ollut jo lapsuudessa. Dysleksia on kuitenkin jatkumo eli lapsuusajan vaikeudet ovat voineet olla vaikeita tai hyvinkin lieviä. Tämän vuoksi onkin mahdollista, että lapsen tai nuoren lieviin ongelmiin ei ole kiinnitetty huomiota.

Jos itse kokee kärsineensä lukemisen oppimisen vaikeudesta, jo varhain alkaneesta ja edelleen vaivaavasta lukemisen hitaudesta tai virheellisyydestä tai luetun ymmärtämisen vaikeuksista, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Näin itseymmärrys omien haasteiden ja toisaalta voimavarojen suhteen kasvaa sekä on mahdollista löytää keinoja, joilla selättää haasteet.

Voiko asentohoito parantaa lukihäiriön? Miten pitää toimia, jos haluaa kokeilla sitä?

Parhaan käsitykseni mukaan ei voi. Vuonna 2004 Foniatrian yksikössä otettiin kantaa Lääkärilehdessä 39/03 raportoituun tutkimukseen, jossa esiteltiin asentohoitoa. Tuolloin todettiin, että tutkimuksen asetelma oli sen kaltainen, että sen perusteella ei voitu väittää hoidon vaikuttavan lukemisvaikeuteen. Myöhempiä julkaisuja tähän liittyen en ole löytänyt.

Markkinoilla on useita muitakin menetelmiä, joiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä, esimerkiksi sensomotorinen kuntoutus, aivojumppa, ravintolisät (rasvahapot) tai oppimistyylit. Näitä on käsitelty laajemmin Helsingin Sanomissa 5.7.2007.

Kunkin kannattaa harjoittaa erityistä harkintaa ennen kuin sijoittaa taloudellisia tai henkisiä resursseja tämänkaltaisiin menetelmiin.

Miten aikuisten lukihäiriö eroaa lasten lukihäiriöstä?

Perusvaikeus on sama niin lapsilla kuin aikuisillakin ja osalla lukemisvaikeuksisista aikuisista oirekuva voikin olla hyvin samankaltainen kuin lapsilla. Tekninen lukeminen on hidasta, mahdollisesti virheellistä, ja näin luetun ymmärtäminen vaikeaa.

Usein aikuisuuteen siirryttäessä dysleksia kuitenkin lieventyy ja saattaa ilmetä enää vaikkapa vain kirjoittamisen virheellisyytenä tai vaikeutena vieraiden kielten oppimisessa. Aikuiset ovat usein harjaannuttaneet lukemistaan tai oppineet kompensoimaan lukemisessa kohtaamiaan vaikeuksia.

Tutkimustemme perusteella aikuisten lukemisvaikeudelle Suomessa on tyypillistä lukemisen hitaus, eivät niinkään virheet. Kielellisistä taustatekijöistä ongelmia aiheuttaa etenkin kuulomuisti. Myös nopea sarjallinen nimeäminen voi olla vaikeaa, kun taas äänteellinen tietoisuus sujuu useimmiten odotetusti.

Kuulomuistin kapeus voi näyttäytyä esimerkiksi vaikeutena pitää mielessä pitkiä puhelinnumeroita tai muita kuultuja listoja. Nopean nimeämisen vaikeudet ilmenevät hitautena, kun mieleen pitäisi palauttaa peräkkäin monen nähdyn asian nimet.