Oppi-digi-hanke käynnistettiin ylimääräisen STEA-avustuksen turvin, ja yhtenä sen tavoitteena oli tarjota verkossa matalan kynnyksen tukea oppimisessa koettuihin vaikeuksiin. Koronapandemian aiheuttamien poikkeusjärjestelyjen on nähty lisäävän tuen tarvetta esimerkiksi oppimisvaikeuksien yhteydessä, kun erilaiset itsenäisen työskentelyn vaatimukset ja opintojen yksinäisyys ovat kasvaneet etäopiskelun myötä (esim. Goman ym. 2021, Korkeamäki ja Vuorento 2021).
Opiskelun tueksi on aiemmin kehitetty lyhytkestoisia valmennuksia, joista on saatu hyviä kokemuksia (esim. Reiterä-Paajanen ja Haapasalo 2010; Ahmann ym. 2018, Korkeamäki ym. 2020). Valmennuksen lähtökohtana on usein laajasti määritelty kohderyhmä. Pyrkimyksenä on yksilöllinen tavoitteiden asettaminen ja hyvä vuorovaikutus valmentajan ja valmennettavan välillä. (Lefdahl-Davis ym. 2018.)
Oppi-digi-hankkeen valmennukseen osallistuneita haastateltiin kokemusten ja kehittämisehdotusten kartoittamiseksi. Suurin osa haastateltavista oli korkeakouluopiskelijoita.
Kokemuksia etävalmennuksesta
Valmennukseen osallistuneilla valmennukseen hakeutumisen taustalla olivat erilaiset oppimiseen liittyvät vaikeudet, kuten keskittymiseen ja muistamiseen liittyvät pulmat. Osallistujilla oli sekä todettuja oppimisvaikeuksia ja neuropsykiatrisia vaikeuksia että muita tuen tarpeita. Haastateltavat toivat esille konkreettisten keinojen tarpeen opiskelun tukena.
Opintojen itsenäisyys ja yksinäisyys olivat monesti keskeisiä haasteita opinnoissa, ja nämä myös korostuivat koronapandemian aikana. Oppilaitoksen tarjoamat tukimahdollisuudet nähtiin usein vähäisinä, ja pandemian aikaan tuen tarvitsijoita on opiskeluissa aiempaa enemmän.
Verkkomuotoinen valmennus nähtiin matalan kynnyksen tukena, johon oli helppo osallistua. Valmennukset rytmittivät opiskelua ja valmennus oli joustava aikataulujen ja paikan suhteen. Valmennuksen käyntimäärä (5 käyntiä) sopi hyvin verkossa toteutettavaksi. Valmennukseen osallistuneet kokivat valmennuksen hyötyinä mahdollisuuden keskustella omasta opiskelutilanteesta. Osalle haastatelluista oman oppilaitoksen ulkopuolinen taho tuntui helpommalta tavalta keskustella opiskeluun liittyvistä vaikeuksista, mutta toiminnan nähtiin soveltuvan myös oppilaitoksiin.
Valmennuksen hyötyinä nähtiin, että siinä sai vahvistusta omille pohdinnoille ja työskentelytavoille, jolloin on helpompi ratkaista asiat itse. Jaksamiseen liittyvät tekijät, riman madaltaminen ja asioiden palastelu olivat myös tärkeitä. Haastateltavat kokivat, että valmennukseen osallistumisella on ollut vaikutusta opintojen etenemiseen ja valmennus on lisännyt pystyvyyden tunnetta ja itseluottamusta. Haastateltavat olivat saaneet tietoa ja konsultaatiota oppimisen tai keskittymisen vaikeuksien tarkempaan selvittelyyn ohjaamisesta ja oppilaitosten tukipalveluista.
Etävalmennus jatkuu Oppimisen tuen keskuksessa STEA-rahoitteisena toimintana.
Kirjoittaja
Johanna Korkeamäki, tutkija, VTM, Kuntoutussäätiö, etunimi.sukunimi@kuntoutussaatio.fi
Lähteet
Ahmann E, Tuttle L, Saviet M, Wright S. A descriptive review of ADHD coaching research. Implications for college students. Journal of Postsecondary Education and Disability 2018; 31 (1): 17–39.
Goman J, Huusko M, Isoaho K ym. Opetusjärjestelyjen vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen eri koulutusasteilla. Julkaisut 8:2021. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, 2021.
Korkeamäki J, Salakka I, Pietilä P, Hautamäki L. Opiskeluvalmennus opiskelijan tukena ammatillisissa opinnoissa. Kelan lyhytterapiamuotoisen opiskeluvalmennuksen arviointi. Kuntoutusta kehittämässä. Helsinki: Kela, 2020.Korkeamäki J, Vuorento M. Ilmoitettujen terveys- ja toimintarajoitteiden vaikutus korkeakouluopiskeluun. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:16.
Lefdahl-Davis E, Huffman L, Stancil J, Alayan A. The impact of life coaching on undergraduate students. A multiyear analysis of coaching outcomes. International Journal of Evidence Based Coaching and Mentoring 2018; 16 (2): 69
Reiterä-Paajanen U, Haapasalo S. Oppimisvalmennus aikuisten oppimisvaikeuksien kuntoutusmuotona. Helsinki: Kuntoutussäätiö, Kuntoutussäätiön työselosteita, 2010.
Kuva: Feepiks
