Kysy asiantuntijalta

Psykologian tohtori Maarit Virta on koulutukseltaan myös psykoterapeutti ja neuropsykologian erikoispsykologi. Hän on väitellyt vuonna 2010 adhd:n kuntoutuksesta ja julkaissut tutkimukseen pohjautuvat yksilöllisen adhd-kuntoutuksen ja ryhmäkuntoutuksen oppaat.

Asiakastyönä Maarit Virta tekee psykoterapiaa, hypnoterapiaa, neuropsykologista työtä ja työnohjausta. Hän on myös yliopistolehtorina Helsingin yliopiston neuropsykologian erikoistumiskoulutuksessa.

Hän on kirjoittanut yhdessä Anita Salakarin kanssa Adhd-aikuisen selviytymisoppaan, joka julkaistiin vuonna 2012.

Lukijan kysymys

Minua kiinnostaa ADHD:n erotusdiagnostiikka. On esitetty, että ADHD-oireilu voisi joissakin tapauksissa johtua enemmänkin kasvuolosuhteista kuin neurologisista syistä. Selvitetäänkö ongelman alkusyytä, ja miten se tehdään?

Tietty oire tai ongelma voi johtua useammasta syystä. Esimerkiksi keskittymisen vaikeuksia saattaa aiheuttaa ADHD, masennus ja monet muut neurologiset ja psykiatriset sairaudet. Erotusdiagnoosilla tarkoitetaan sitä, että arvioidaan mistä syystä tietty oire johtuu.

Nykykäsityksen mukaisesti ADHD ei johdu kasvuolosuhteista, vaan ADHD on synnynnäinen, neurobiologinen häiriö. Mikäli lapsi oireilee pelkästään kasvuolosuhteista johtuen, ei sitä kutsuta ADHD:ksi.

Tutkimuksia kasvuolosuhteiden vaikutuksesta esimerkiksi tarkkaavuushäiriön vaikeusasteeseen ei juurikaan ole. On kuitenkin oletettavaa, että kasvuolosuhteet ja kasvatus vaikuttavat. ADHD-lapsi tarvitsee selkeitä, turvallisia rajoja ja rutiineja sekä taitojen harjoittelua. Mikäli tällainen ympäristö puuttuu, on oletettavaa, että oirekuva tulee esimerkiksi koulussa selvempänä esille kuin lapsella, joka on kasvanut enemmän tukea antavassa ympäristössä.

Diagnoosia tehtäessä selvitetään laaja-alaisesti henkilön tilannetta. Aikuisen kohdalla on tärkeää haastatella aikuista, mutta myös vanhempien haastattelu saattaa tuoda lisäselvitystä tilanteeseen.

PsT, neuropsykologian erikoispsykologi, psykoterapeutti Maarit Virta