Artikkeli: Oppimisvaikeuksien kuntoutus

Oppimisen vaikeuksia voi esiintyvä monesta eri syystä johtuen. Kehityksellisillä oppimisen erityisvaikeuksilla tarkoitetaan ihmisen tiedonkäsittelytoiminnoissa ilmeneviä vaikeuksia, joiden taustana on aivojen poikkeava toiminnallinen järjestäytyminen. Lukivaikeus (lukihäiriö) on yleisin näistä vaikeuksista. Muita kehityksellisiä oppimisvaikeuksia voivat olla esimerkiksi matematiikan vaikeudet, laajemmat kielelliset häiriöt sekä näönvaraisen hahmottamisen vaikeudet. Usein nämä ongelmat voivat esiintyä päällekkäin erilaisina yhdistelminä.

Lukivaikeuden aiheuttamina keskeisinä ongelmina ovat useimmiten lukemisen ja kirjoittamisen hitaus ja työläys sekä kirjoituksessa esiintyvät virheet. Vieraiden kielten opiskelu on monelle vaikeaa, ja vaikeuksia tuottavat myös erilaiset vierasperäiset käsitteet. Lukivaikeuteen liittyy usein myös työmuistin kapeutta. Vaikeudet jatkuvat usein aikuisuuteen, vaikka voivat muuttaa ilmenemismuotojaan. Pientä ryhmää aikuisista voi käytännössä pitää lukutaidottomina.

Oppimisvaikeudet vaikuttavat laajasti

Aikuisten oppimisvaikeuksista on suhteellisen vähän tutkimustietoa. Häpeän, turhautumisen ja erilaisuuden kokemukset ovat tavallisia oppimisvaikeuksien yhteydessä. Mielenterveyden ongelmat näyttävät olevan yleisiä etenkin naisilla. Oppimisvaikeudet ovat yhteydessä esimerkiksi matalaan koulutukseen ja työttömyyteen. Vangeilla oppimisvaikeuksia esiintyy huomattavasti enemmän kuin väestössä keskimäärin.

Itsetuntemus, sinnikkyys ja sosiaalisen tuen hyödyntäminen vaikuttaisivat olevat suojaavia tekijöitä oppimisvaikeuksien kanssa selviytymisessä. Oppimisvaikeuksien selvittäminen tutkimuksin koetaan usein hyödyllisenä, etenkin silloin kun se selittää oppimisvaikeuksia riittävästi ja on yhteydessä avun ja tuen saamiseen.

Erilaisia kuntoutuksen muotoja

Yleisin oppimisvaikeuksien kuntoutuksen muoto on erityisopetus, jota annetaan pääasiassa omassa oppilaitoksessa. Silloin kun koulun erityisopetus on riittämätöntä, voidaan oppimista tukea esimerkiksi neuropsykologisella kuntoutuksella. Lasten kuntoutuksesta vastaa terveydenhuolto, ja kuntoutuksen saaminen vaihtelee paikkakunnittain.

Lasten lukemisvaikeuksien kohdalla kuntoutuksen painopiste on lukusujuvuuden lisäämisessä. Peruslukutaidon oppimisen jälkeen suurimmat haasteet liittyvät luetun ymmärtämiseen ja tuottavaan kirjoittamiseen. Perustaitojen kehittämisen ohella kuntoutuksessa pyritään vaikuttamaan myös toiminnanohjaukseen ja erilaisten oppimistapojen kehittämiseen. Tällöin keskeistä on tukea aktiivista suhtautumista omaan oppimiseen ja opetella ongelmanratkaisutaitoja.

Akateemisten taitojen ohella on tärkeää painottaa kuntoutuksessa itsetunnon tukemista ja omien vahvuuksien tunnistamista. Vertaistuki ja positiiviset roolimallit ovat usein hyödyllisiä. Asianmukainen tuki voi löytyä myös erilaisista apuvälineistä ja erityisjärjestelyistä. Tavallisia erityisjärjestelyitä ovat lisäajan saaminen kirjallisiin tehtäviin tai koetilanteisiin, rauhallinen työskentelytila ja mahdollisuus esimerkiksi tietokoneen käyttöön. Apuvälineistä keskeisiä ovat äänikirjat ja toimintakykyä korvaavat apuvälineohjelmat, kuten äänituki ja sanaennustus.

Aikuisilla kuntoutus painottuu ensisijaisesti vaikeuksien kompensointiin, opiskelutekniikan opetteluun, psykososiaaliseen tukeen ja kuntoutusluotsaukseen. Kuntoutuksen tavoitteena on tukea opiskeluissa tai työssä selviytymistä. Kuntoutuksen saamisen edellytyksenä on usein vakava häiriö tai oppimisvaikeuksien esiintyminen jonkin toisen sairauden tai vamman kanssa, esimerkiksi tarkkaavuushäiriön tai jonkin mielenterveyden ongelman kanssa. Kela järjestää neuropsykologista kuntoutusta harkinnanvaraisena kuntoutuksena.

Kuntoutusta kehitetään hankkeissa

Kuntoutuspalveluiden saatavuus aikuisten oppimisvaikeuksiin vaihtelee, ja aikuisten erityispalveluita on vähän. Uusia palveluita kehitetään pääasiassa erilaisten projektien avulla.

Opi oppimaan -projekti (RAY, 2006–2010) kehitti nuorten ja aikuisten lyhytkestoista kuntoutusta yksilö- ja ryhmämuotoisena. Yksilökuntoutuksessa erityisopettaja tai neuropsykologi antoivat lyhytkestoista kuntoutusta opiskelussa ja töissä koettuihin ongelmiin. Ryhmämuotoisen kuntoutuksen tavoitteena oli yhdistää tiedon saaminen, vertaistuki ja uusien oppimisstrategioiden opiskelu.

Kuntoutus toi osallistujille lisää tietoa oppimisvaikeuksista, keinoja hallita omaa opiskelua ja työntekoa sekä auttoi tekemään muutoksia omiin opiskelu- ja työtapoihin. Opiskeluun liittyvät asenteet muuttuivat myönteisemmiksi etenkin työssäkäyvien parissa. Seurannassa erityisesti itsetuntovaikeudet pienentyivät.

Uutta tietoa kuntoutuksen vaikutuksista

Parhaillaan Kuntoutussäätiössä on käynnissä tutkimushanke, jossa arvioidaan nuorten aikuisten kehityksellisen lukivaikeuden neuropsykologisen kuntoutuksen tuloksellisuutta. Kuntoutus on käyntimäärältään tiivistä ja sisältää 12 kuntoutustapaamista. Käytössä on satunnaistettu asetelma, jonka avulla arvioidaan yksilöllisen neuropsykologisen kuntoutuksen sekä ryhmämuotoisen neuropsykologisen kuntoutuksen tuloksellisuutta. Kuntoutukseen osallistuneita verrataan kontrollitilanteeseen, jossa osa tutkimukseen osallistuvista odottaa kuntoutuksen alkua.

Kuntoutuksessa käsitellään lukivaikeuteen liittyviä ongelmia muun muassa lukemisen, kirjoittamisen, vieraiden kielten ja muistin alueilla. Tavoitteena ovat ongelmien ja oman tilanteen jäsentäminen sekä oman oppimisvaikeuden vaikutusten ymmärtäminen, uusien strategioiden omaksuminen sekä itsetunnon tukeminen ja kielteisten oppimiskokemusten purkaminen. Ryhmäkuntoutuksessa hyödynnetään myös vertaistukea jakamalla lukivaikeuteen liittyviä kokemuksia muiden kanssa.

Kohderyhmänä ovat 18–35-vuotiaat nuoret aikuiset, joilla kehityksellinen lukivaikeus haittaa heidän kiinnittymistään opintoihin, opintojen loppuun saattamistaan tai työllistymistään. Kuntoutuksen vaikutuksia tutkittaessa arvioidaan ensisijaisesti osallistujien toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia sekä heidän selviytymistään lukivaikeuden kanssa. Kuntoutusvaikutusten arvioinnissa käytetään psyykkistä ja psykososiaalista hyvinvointia, elämänlaatua, osallisuutta ja lukivaikeuden kanssa selviytymistä arvioivia menetelmiä sekä tiedonkäsittelytaidoissa tapahtuvia muutoksia arvioivia menetelmiä.

Kirjoittajat Johanna Korkeamäki ja Johanna Nukari, Kuntoutussäätiö