Kokemuksia tuesta
Elämän erilaisissa taitekohdissa moniammatillisella neuvonnalla ja tuella voi olla suuri merkitys.
Hannun työ vaihtui uuteen koulutukseen polvivamman vuoksi.
Merja-Leena olisi tarvinnut tukea ja kannustusta opiskeluun.
Eevan työura oli katkolla työuupumuksen vuoksi.
Tarinat ovat Osaava ohjaus -projektin ”Skarpataan ja harpataan…. ettei yksikään putoaisi” -loppujulkaisusta. Kirja ilmestyy huhti-toukokuun vaihteessa ja sisältää paljon lisää tarinoita.
Moniammatillinen osaamisvaihto auttaa opintoihin
Vakuutusyhtiö lähetti Hannun (33 vuotta) Kuntoutus Ortonille vuoden alussa. Hannun toimintakykyä polvivamman jälkeen piti selvitellä. Selvittelyssä todettiin, että polvivamman vuoksi Hannun työkyky ei enää riitä hänen silloiseen työhönsä teollisuudessa. Edessä olisi uudelleen kouluttautuminen.
Uutta koulutusta ruvettiin suunnittelemaan Kuntoutus Ortonin ammatillisessa urasuunnittelupalvelussa. Suunnittelussa huomioitiin Hannun polvivamma sekä aikaisempi opiskelu- ja työhistoria ja ansiotaso.
Hannu kertoi haluavansa kaupalliselle alalle. Hän kertoi myös ongelmistaan kirjoittamisessa. Heräsi epäilys lukivaikeudesta.
Testitulos oli helpotus ja hyvä asia
Koska Kuntoutus Ortonilla ei tehdä lukitestejä, Hannu lähetettiin lukitestaukseen Keskuspuiston ammattiopistoon. Laaja-alainen erityisopettaja totesikin lukivaikeuden. Hänen mukaansa Hannun pääongelmana on lukemisen, kirjoittamisen ja työskentelyn hitaus. Toisaalta sitkeydellä ja lisäajalla lopputulos on hyvä ja hänen taitonsa kokonaisuudessaan hyvät.
– Testitulos oli helpotus. Aina tiesin, että on jotain pulmaa. Lukemaan opin vasta kolmannella luokalla. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina olleet vaikeita. Saan kyllä kaikki asiat hoidettua, mutta on vaikeaa, jos paperille pitää pistää jotain. Vieraat kielet ovat myös aina olleet hankalia. On hyvä asia, että nyt sen lukivaikeuden totesi joku toinenkin ja että se on paperilla, kertoo Hannu.
Puhesynteesi, skanneri ja äänikirjat auttaisivat arjessa
Seuraavaksi Hannu lähetettiin Kuntoutus Ortonilta lukijärjestön palveluiden pariin. Hänelle varattiin useamman tunnin aika neuvontaan. Erilaisten oppijoiden liiton lukineuvojalta Hannu sai henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta lukiasioissa ja apuvälineiden käytössä. Apuvälineiden käyttöön häntä perehdytettiin ”kädestä pitäen” ja Hannu pystyi kerralla kokeilemaan ja testaamaan useita eri välineitä.
– Tuo neuvonta oli hieno homma! En yhtään tuntenut lukivaikeuksisen apuvälineitä aikaisemmin. Hyvä, että sellaisia on.
Minua auttaisivat arjessa erityisesti skannaava sanakirjakynä, jolla voi tarkistaa englannin sanojen merkitystä, lukeva skanneri ja tietokoneen puhesynteesiohjelma, jolla voi minkä vaan paperin kuunnella äänenä ja äänikirjat. Äänikirjoja voi kuunnella vaikka kävellessä, kuvailee Hannu.
Uudet opinnot ja luottavainen mieli
Pääsykoe ammattikorkeakouluun oli kesäkuussa. Etukäteen Hannu oli tiedustellut mahdollisuutta lisäaikaan lukitodistuksen pohjalta. Hänen ilokseen pääsykoe kuitenkin pohjautui haastatteluun. Hannu pääsi opiskelemaan liiketaloutta. Opinnot alkoivat elokuussa.
Lukivaikeudestaan hän on kertonut heti opintojen alussa ja uskoo saavansa tukea. Seuraavana on edessä apuvälineiden hankinta. Kuntoutus Orton kirjoitti lausunnon vakuutusyhtiölle ja suositteli Hannun kouluttautumisen tukemista ja hankkimaan opinnoille tarpeellisia apuvälineitä. Päätöstä asiassa ei vielä ole tullut, mutta alustavasti apuvälineille on näytetty vihreää valoa.
– On tosi tärkeää, että joku todella ottaa minun jutut asiakseen ja ihminen otetaan vastaan vikoineen päivineen. Ilman tällaistä henkilökohtaista neuvontaa asiat voisivat mennä paljon vaikeammaksi, kun pitäisi hoksata kaikki itse. Ja sitten ei ehkä hoksaa. Nyt tiedän, että on tukihenkilöitä, joihin voin olla yhteyksissä tarvittaessa.
Tarina on Osaava ohjaus -projektin pian ilmestyvästä julkaisusta ”Skarpataan ja harpataan – ettei yksikään putoaisi”
Oppimisvaikeuksia ei ymmärretä
Merja-Leenalla (36 vuotta) todettiin jo ala-asteella lukivaikeus. ADHD taas löytyi myöhemmin opiskeluaikoina. Oppimisvaikeuksiin Merja ei koe saaneensa riittävästi tukea. Seurauksena on ollut pitkäaikainen uupumus. Joitain vuosia sitten tapahtui myös rankka elämänmuutos, joka osaltaan heikensi työkykyä merkittävästi. Vailla työtä Merja on ollut kahdeksan kuukautta.
Koulussa keskityttiin heikkouksiin, ei tuettu vahvuuksia
– Elämä olisi varmasti mennyt ihan eri lailla, jos nuorena olisi tuettu oppimisvaikeuksissa enemmän. Olisin todennäköisesti valmistunut yliopistosta. Enkä olisi joutunut virastohelvettiin. Koulussa keskityttiin ihan liikaa heikkouksiin, eikä tuettu vahvuuksia. Mun vahvuuksiani ovat muun muassa idearikkaus ja luovuus. Mä opin kinesteettisesti eli liikkeen ja tekemisen kautta ja havainnollistamisen avulla.
– Mä olisin tarvinnut enemmän kannustusta. Kyllä se tuen puute on vaikuttanut kohdallani uupumukseen.
Oppimisvaikeudet uuvuttavat ja syrjäyttävät
– Lukio jäi kesken oppimisvaikeuksien takia. Lukivaikeus näkyy varsinkin kirjoittamisessa. Koko kouluajan mä olen saanut kuulla, miten keskittyminen on niin heikkoa. Myöhemmin opiskelu oli uuvuttavaa ja keskeyttäminen oli monta kertaa lähellä.
– Koulusysteemin muuttamiseen pitäisi etsiä ratkaisuja. Syrjäytymisluvut on korkeita. On ihan pakko huomioida nuorten kohdalla oppimisvaikeuksien syrjäyttävä merkitys.
– Tuen puute on mun mielestä erityisen huutavaa nuorisopuolella. Nuoret ei tunne tarpeeksi oikeuksiaan. Liian moni asia pistetään nuoruuden piikkiin. Täytyy muistaa, että kaikilla ei edes ole perhettä ja perheen tukea.
Tuen puutteesta huolimatta Merja on suorittanut kaksi tutkintoa. Pitkäaikainen uupumus ja rankka elämänmuutos ovat kuitenkin vaikuttaneet työkykyyn.
– Aloitteellisuus on vaikeaa. Ja töiden hakeminen. Välillä jaksan aina jonkun pätkän.
Kuntoutuminen alkaa vasta kun saa pysyvän päätöksen tuesta
Merja kuvaile taistelua KELAn kuntoutustuesta helvetiksi.
– Idea kuntoutuksesta on hieno, mutta eikö sitä tukea voisi saada vuodeksi kerrallaan? Nyt saa ehkä kolmeksi kuukaudeksi ja sitten taas käännetään ja väännetään. Se uuvuttaa monen. Epäilen, että osa päätyy eläkkeelle sen takia, että vaan uupuu sen taistelun kanssa. Kuntoutuminen voi alkaa vasta, kun saa pysyvän päätöksen tuesta.
Työvoimapoliittiselle kurssille hakeminen liian vaikeaa
– Uupumuksesta, masennuksesta, lukivaikeudesta ja ADHD:sta pitäisi olla paremmin tietoa TE-toimistoissa ja terveyskeskuksissa. Ongelmana tavallisen työvoimaneuvojan kanssa on, että esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai uupumusta ei tunnisteta ollenkaan ja asioita pitää osata pyytää aktiivisesti itse. Mutta kun moni on ihan hukassa asian kanssa itsekin.
– Työvoimapoliittisille kursseille hakeminen on vaikeaa. Pitää täyttää lomakkeita ja perustella ja perustella. On ihan liian monen tiedon näpertämistä. Tiedän, että moni jättää kokonaan menemättä kursseille, koska se hakeminen on niin vaikeaa. Varsinkin jos on lukivaikeus. Itse olen ollut työvoimapoliittisilla kursseilla. Uupumusta ei niillä kursseilla hirveästi huomioida. Paine työllistyä on aika iso.
Terveyskeskuksiin tarvitaan tietoa oppimisvaikeuksista
– Myös terveyskeskuksissa tarvittaisi enemmän psykiatrista asiantuntemusta ja tietoa oppimisvaikeuksista. Tavallinen terveyskeskuslääkäri on usein ihan kysymysmerkkinä näiden asioiden kanssa. Esimerkiksi ei tajuta opiskelun olevan uuvuttavaa oppimisvaikeuksien takia. Terveyskeskuksissa pitäisi olla erityisopettaja tai psykologi, joka tekee lukitestejä. Pahimmillaan avun saanti tai lähete eteenpäin tutkimuksiin jää tietämättömyydestä kiinni.
– Noissa tilanteissa henkilön syrjäytymisvaara on lähellä. Jonkun kohdalla voi alkaa vaikkapa päihdekierre. Mulla on lähipiirissä monta vaikeasti lukivaikeuksista, jotka ovat saaneet lopullisen eläkepäätöksen ihan tietämättömyyden ja tuen puutteen seurauksena.
– Mä itse olen onnekas siinä, että olen kuitenkin osannut hakea apua. Mä olen päässyt palvelukartoitukseen, jossa tilannettani tutkitaan. Mä olen myös mukana ADHD-tutkimuksessa, jossa kartoitetaan, kuinka ADHD-oireita voidaan vähentää terapian avulla. Parannukset on jo nyt olleet ihan selkeitä.
Potku eteenpäin Harppauskurssilta
Tiedon Osaava ohjaus -projektin Harppauskurssista Merja löysi lehdestä ja netistä.
– Potku selvitä eteenpäin tuli Harppauskurssilta. Se on yksi parhaita kursseja, mille olen osallistunut. Kurssilla oli realistinen, mutta kannustava asenne. Oli hienoa, että vetäjillä oli aiheesta omakohtaisia kokemuksia. Vertaistuella oli iso merkitys. Oli hyvä kuulla toisten kokemuksia.Tälläisen matalan kynnyksen kurssin pitäisi olla pysyvää toimintaa.
Vain omien voimavarojen mukaan
– Mä tiedän, että tulen jatko-opiskelemaan, mutta voimat eivät vielä riitä. Kun opiskelen, tulen omaan tahtiini ja hitaasti. Oppimisvaikeuksiin tarvitsen tukea ja henkilökohtaisen suunnitelman opintojen etenemiseen. Töihin mä tulen palaamaan pätkissä pala palalta. Jatkossa mä en lähde mukaan mihinkään muuten kuin vain omien voimavarojeni mukaan. Omat voimavarat on tärkeä tunnistaa.
Tarina on Osaava ohjaus -projektin pian ilmestyvästä julkaisusta ”Skarpataan ja harpataan – ettei yksikään putoaisi”
Oikeastiko mä tämän ikäisenä menen eläkkeelle?
Eevan (47 vuotta) pitkän työuran pysäytti täydellinen työuupumus ja vakava masennus. Uupumus ja masennus tipauttivat viideksi vuodeksi työelämän ulkopuolelle. Paluu oli vaikeaa, ja lukivaikeus hankaloitti lomakeviidakossa selviytymistä. Väärin täytetyt lomakkeet taas aiheuttivat taloudellista ahdinkoa. Virkailijoiden tukea olisi tarvittu.
Pärjääminen vei voimat
– Yhteiskunta vaatii pärjäämistä. Suoriutuminen on eräänlainen arvo. Mä koin, että mun työura oli jatkuvaa suoriutumista ja selviytymistä. Työstä selviytyminen vei lopulta kaikki mehut, muulle elämälle ei jäänyt yhtään energiaa. En osannut pyytää apua selviytymiseen.
Uupumisen hetkeen ajoittui vielä useamman läheisen yllättävä poismeno.
– Tuntui, että lyötyä lyödään. Kun koko ajan tapahtuu ikäviä asioita ympärillä, on vielä vaikeampi selviytyä. Mulla ei ollut yhtään voimia. En edes muista tuosta vuodesta juuri mitään.
Virastorumba vaikeaa uupuneelle
Vuoden sairausloman jälkeen Eevan piti päättää, hakeeko työkyvyttömyyseläkettä vai palaako työelämään. Tuona aikana Eevan työpaikka työntekijöineen oli myyty toisaalle.
– Silloin ajattelin, että oikeastiko mä tämän ikäisenä menen eläkkeelle. Otin selvää, miten musta tulee työtön. Siitä alkoi virastorumba työkkärin, sossun ja KELAn välillä. Piti hommata paperit siitä, että olen ollut vuoden sairauslomalla. Hirveästi oli erilaisia hankittavia ja täytettäviä papereita. Se ei ollut helppoa, kun on väsynyt.
Väärin täytettyjä lomakkeita
– Mulla on myös lukivaikeus ja lomakkeiden täyttäminen on yleensäkin hankalaa. Mun lomakkeet oli aina väärin täytetty. Piti kirjoittaa pieniin lootiin ja tarkasti oikealle riville. Mulla saattoi olla ruksi väärässä kohtaa tai joku sana väärällä rivillä. Ne palasivat aina takaisin.
On hirveä tunne, kun laittaa paperit postilaatikkoon ja tietää 99% varmuudella, että taas on väärin täytetty. Silti kukaan ei koskaan soittanut mulle, että tule täyttämään uudelleen. Pitkän ajan päästä ne vaan palasivat bumerangina takaisin. Korvauksia sain harvoin ajoissa. Kuitenkin piti ostaa ruokaa ja maksaa laskuja.
Selviytyminen arjessa oli vaikeaa. Mulla oli jatkuvasti kauhea henkinen pelko niistä lomakkeista. Sain ihan fyysisiä oireitakin, jumalattomia migreeneitä aina kun tiesin, että lomake piti täyttää. Yksi karenssinkin tuli, kun olin ymmärtänyt päivämäärän väärin.
– Lopulta joku tajusi kysyä, miksi en mene paikan päälle tarkistuttamaan, onko ne oikein täytetty. Mutta ei sekään ollut helppoa. Pahimman laman aikaan jonot oli pitkiä ja tuntui aika nololta mennä vaan kysymään, onko mun raksit oikeissa kohdissa.
Luukulta luukulle juokseminen mitätöi ihmisen
– Luukulta luukulle juokseminen saa ihmisen tuntemaan itsensä mitättömäksi. Joutuu tavallaan kokemaan syyllisyyttä siitä, että on sairastunut tai työtön. Tukea ei juuri saanut ja tuntui, että vastapuoli lähinnä käyttää valtaa. Mulle esimerkiksi päätettiin olla myöntämättä koulutusvakuutuskorvausta, kun olin hakeutumassa opiskelemaan.
Pitäisikö henkilön, jolla on pitkätyöura, joka on selvinnyt uupumuksesta ja haluaa opiskella pysyä mieluummin työttömänä? Samaan aikaan tarjotaan ihmisille vaikka mitä kotelontekokursseja. Pakotetaan kursseille, jotka eivät johda mihinkään. Opiskelin lopulta pankkilainalla. Kaikkien luottotiedot eivät kuitenkaan välttämättä ole tossa vaiheessa kunnossa.
– En yhtään ihmettele, että ihmiset putoavat.
Virkailija, joka osaa tukea voi katkaista kierteen
Eeva kertoo saaneensa myös hyvää palvelua. Lopulta yksittäinen virkailija vaikutti ratkaisevasti siihen, että Eeva palasi koulutukseen ja lopulta takaisin työelämään viiden vuoden jälkeen.
– Mun mielestä virkailijan pitäisi vastata siitä, että asiakkaan asiaa oikeasti hoidetaan ja että asiakas voi hyvillä mielin palata uudelleen. Vastapäätä istuva ihminen täytyy nähdä ihmisenä, ei voi kätkeytyä kiireen taakse siinä, miten ihmistä kohtelee. Ja jos on selvästi häikkää lomakkeiden täyttämisessä, toivoisin, että siihen tarjotaan tukea.
Tarina on Osaava ohjaus -projektin pian ilmestyvästä julkaisusta ”Skarpataan ja harpataan – ettei yksikään putoaisi”
Jaa sivu!
