Muisti ja keskittyminen

Oppiminen on muistamista ja keskittymistä

Oppimisen ongelmat ovat itse asiassa muistamisen ongelmia: opittu ei syystä tai toisesta painu mieleen tai sitä on hankala hakea tarvittaessa muistista. Oppiminen vaatii muistin lisäksi huomion kiinnittymistä ja pysymistä opittavassa asiassa, eli keskittymistä. Joskus oppimisen vaikeus johtuukin ensisijaisesti keskittymisen vaikeudesta.

Muistin toiminta

Muisti on laaja kokonaisuus erilaisia toimintoja, joista osa voi toimia hyvin, vaikka jollain osa-alueella olisi ongelmia. Muistin osa-alueita voidaan jaotella esimerkiksi keston tai muistettavan sisällön ominaisuuksien mukaan.

Lyhyt- ja pitkäkestoinen muisti

Havaitsemme vain pienen osan ympäristön ärsykkeistä, ja vain ne asiat, joihin kiinnitämme huomiomme, siirtyvät muistiimme. Osa säilyy vain hetken, kuten juuri kuultu lause tai äsken luettu teksti. Toiset asiat tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin ja säilyvät siellä pidempään.

Osa lyhytkestoisessa muistissa olevasta tiedosta päätyy työmuistiin. Työmuisti on kuin palloja ilmassa pyörittelevä jonglööri – se käsittelee aktiivisesti tietoa, mutta sen kapasiteetti on rajallinen. Kun uusia asioita tulee liikaa, osa unohtuu. Suuri osa työmuistissa olevista tiedoista katoaakin nopeasti, kun taas osa siirtyy pitkäkestoiseen muistiin.

Oppimisvaikeuksiin liittyy usein työmuistiongelmia, jotka voivat ilmetä esimerkiksi nopeana ylikuormittumisena tai ohjeiden noudattamisen haasteina.

Aivot ja muisti

Muistaminen perustuu hermoston uudelleenjärjestäytymiseen. Muistijälki syntyy, kun hermosolut muodostavat uusia yhteyksiä, mikä aiheuttaa pysyviä muutoksia aivoissa.

Jotta tieto tallentuisi pitkäkestoiseen muistiin, sitä on käsiteltävä riittävän perusteellisesti, jotta hermosolujen väliset yhteydet vahvistuvat. Uuden asian liittäminen ennestään tuttuun tietoon tai mielikuvaan helpottaa muistamista, sillä hermosolut muodostavat aivoissa laajan, toisiinsa kytkeytyvän verkoston.

Muistin tehostaminen

Tietoinen opiskelu tähtää siihen, että opitut asiat tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin ja ovat myöhemmin palautettavissa mieleen. Tehokas oppiminen edellyttää työmuistille suotuisia olosuhteita – uutta tietoa tulee sopivassa tahdissa, ja asioita voi rauhassa jäsentää. Muistiinpanojen tekeminen, ajatuskartat, keskustelut ja visualisointi tukevat tätä prosessia.

Hyvinvoiva, keholtaan ja mieleltään tasapainoinen ihminen muistaa parhaiten. Vireystila, nälkä, jano ja henkinen tasapaino voivat joko edistää tai heikentää muistamista. Tiedot tallentuvat parhaiten pitkäkestoiseen muistiin, kun niihin liittyy vahvoja tunteita tai henkilökohtainen merkitys.

Keskittyminen

Oppiminen edellyttää keskittymistä – ilman tarkkaavaisuutta opittavasta asiasta ei synny selkeitä muistikuvia.

Tarkkaavuuden säätelyn haasteet ovat yleisiä oppimisvaikeuksissa. Vaikka huomion suuntaaminen oikeaan asiaan onnistuisi, sen ylläpitäminen voi olla vaikeaa. Tällöin sekä ulkoiset ärsykkeet että omat ajatukset saattavat häiritä oppimista. Keskittymiskykyyn vaikuttavat myös vireystila ja tehtävän kiinnostavuus.

Tauot ovat olennaisia tarkkaavuuden ylläpidossa, sillä kukaan ei jaksa keskittyä tuntikausia yhtäjaksoisesti. Kun oppii tunnistamaan oman keskittymiskykynsä rajat, voi pitää tauon juuri silloin, kun huomio alkaa herpaantua – tai jo hieman ennen sitä.

Lyhyt, esimerkiksi kymmenen minuutin tauko noin 45 minuutin välein auttaa pitämään keskittymistä yllä. Myös vuorokaudenajalla on merkitystä: toiset ovat virkeimmillään aamulla, toiset taas illalla. Lisäksi tehtävien vaihtelu voi ehkäistä kyllästymistä ja parantaa tarkkaavuutta.

Lisää keinoja keskittymisen parantamiseen löydät Vinkit-osiosta.