Lue Kuntoutussäätiön Oppi-tukiryhmään osallistuneen blogikirjoitus ryhmään liittyvistä kokemuksista täältä tai alta:
”Muistan aina olleeni hieman erikoinen. Olin hieman kovaäänisempi ja helpommin innostuva kuin muut luokkatoverini. Opettajat ja vanhemmat helposti kehuivat minua luovuudesta ja positiivisesta asenteesta. Huomautukset koskivat lähinnä herkästi kiihtyvää tempperamenttiani.
Peruskoulussa koulu tarjosi kirjat, valmiiksi järjestelyt harjoitusvihkot, ja tarkan viikottaisen lukujärjestyksen joka oli kaikille sama. Vaikeuksia tuli vastaan vain käsialani kanssa. Huomautukset järjestelmällisyyden puutteesta alkoivat kuitenkin kasautua kun matematiikassa tehtäviä alettiin ratkaista omissa vihkoissa, koska en jaksanut pysyä marginaaleissa tai kirjoitin vihkooni ainoastaan päässä laskemani vastaukset. Oppiminen oli hauskaa, mutta kotiläksyt jäivät tekemättä ellen ollut erityisesti innostunut tehtävänannosta, tai lukematta jos oppikirjan tekstit eivät kaapanneet mielenkiintoani. Sain helposti hyviä arvosanoja aineista joista pidin, ja pääsin oppiaineista läpi vaikka muutama tehtävä saattoikin vaatia minulta useampaa yritystä.
Lukiossa homma alkoi karata pahasti käsistä. Ostin usein oppikirjani vasta toisella tai jopa kolmannella viikolla kurssien alkamisesta. Huomioni herpaantui helposti tunneilla ja kurssien kotitehtävät eivät jaksaneet innostaa minua. Lukiessani kirjoja huomasin usein joutuvan lukemaan uudestaan kokonaisia aukeamia koska ajatukseni oli päässyt karkaamaan kesken kaiken. Itsenäisen opiskelusuunnitelman käsitys sai minut pyörittämään päätäni hämennyksessä, miten oppimista saattoi suunnitella?
Valmistuin kuitenkin ylioppilaaksi arvosanoiltaan suuresti vaihtelevin päästötodistuksin ja osallistuin yleishakuun, mutta hakulomakkeessa tekemäni huolimattomuusvirheen vuoksi minut hylättiin.
Menossa on nyt toinen opiskeluvuosi jonka olen käyttänyt keräämällä opintopisteitä maksullisten avoimien kurssien kautta. Olen jättänyt kurssien kannalta pakollisten tehtävien suorituksen aina viimeiseen, ja jatkuvasti aliarvioinut niihin tarvittavaa työmäärää.
On tullut selväksi että opiskelussani on haasteita, mutta lukion aikana minä ja vanhempani emme osanneet löytää yksimielisyyttä siitä mikä minua häiritsi; Johtuiko se ystävistäni, vastuuttomuudesta, tai keskittymishäiriöstä. Emme tienneet miten jatkaa.
Nyt keväällä sain tietää Kuntoutussäätiön OPPI-ryhmästä. Aluksi epäilin jos minut ylipäätään hyväksyttäisiin mukaan, mutta olen iloinen että ilmoittauduin siitä huolimatta. Tapaamiset ovat olleet aina todella mukavia ja hyödyllisiä.
On ollut kiva tavata ihmisiä joilla oli samanlaisia kokemuksia opiskelusta ja elämänhallinnasta, ja kuulla heidän ratkaisuja omiin haasteisiin. Lisäksi ryhmän järjestäjät huolehtivat siitä että tapaamiset olivat aina hyödyllisiä, kiinnostavia, ja ystävällisiä tapahtumia. Kävimme niiden aikana monia itselleni uusia menetelmiä ja tekniikoita, ja opiskelutahti tuntui aina itselleni sopivalta. Erityisesti hyödyllisiä minulle olivat tekniikat ajan ja tavaroiden hallintaan, asioihin tarttumiseksi, lukustrategiat, ja opiskelun suunnittelusta annetut esimerkit ja neuvot. Huomasin myös, että olin jo aikaisemmin kehitellyt samanlaisia menetelmiä opiskeluni tueksi, ja oli hyvin kiinnostavaa kuulla muiden ryhmäläisten omia niksejä.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tähän tukiryhmään ja siitä on ollut minulle hyötyä.”
Lisätietoja syksyn tukiryhmistä löydät täältä.
