Koko peruskoulun jouduin tekemään hirveän määrän työtä yltääkseni yhtä hyviin arvosanoihin kuin ystäväni. Koin alemmuuden tunnetta siitä, kun ystäväni kertoivat saavan hyviä arvosanoja lukematta kokeisiin, samalla kun itse luin jokaiseen kokeeseen vähintään kokonaisen viikon. Nuorempana en ymmärtänyt sitä, ettei lukemisen ja opiskelun tarvinnut olla niin kuormittavaa jo peruskoulussa.
Sain ensimmäisen virallisen lausunnon lukivaikeudesta vasta lukion ensimmäisellä. Lukivaikeuden tunnistamisen jälkeen ymmärsin, etten ole hitaampi tai huonompi oppimaan kuin muut. Opin vain eri tavalla, enkä ollut osannut opiskella itselleni toimivalla tavalla aiemmin. Lukiossa hain tietoa lukivaikeudesta ja opin oppimaan ensimmäistä kertaa – eli tarkastelemaan sekä ohjaamaan omaa oppimistani. Aloin myös hyödyntämään opiskelutekniikoita, jotka tukivat nimenomaan omaa oppimistani. Pelkkä lukivaikeuden tunnistaminen ei johtanut muutokseen itsestään, vaan taustalla oli aktiivinen oman toiminnan muutos.
Haluaisinkin jakaa kolme vinkkiä, jotka auttavat minua pärjäämään ja menestymään lukivaikeuden kanssa:
- Tehokkaammat opiskelustrategiat
- Kasvun asenne opiskeluun
- Arjen tasapainosta ja kaikista hyvinvoinnin osa-alueista huolehtiminen
Käyn lyhyesti jokaisen kohdan läpi ja esittelen niiden psykologista taustaa.
1. Älä hukkaa aikaa tehottomaan opiskeluun
Ennen käytin todella paljon aika passiivisesti tekstin lukemiseen ja ranskalaisin viivoin muistiinpanojen tekemiseen. Kopioin tunneilla hirveässä kiireessä muistiinpanot sanasta sanaan ja oppikirjan lauseet muokkaamatta niitä. Tälläkin tavalla oppii, mutta minulle se oli todella tehotonta ja kuormittavaa. Käytin hirveästi aikaa muistiinpanojen tekemiseen, niiden uudelleen lukemiseen ja asiat tuntuivat silti vaikeilta muistaa.
Psykologiassa on pitkään tutkittu tehokkaita oppimistekniikoita. Tehokkaimmat tekniikat näyttävät olevan sellaisia, jotka tukevat samanaikaisesti asioiden pitkäaikaista muistamista sekä syvällisempää ymmärtämistä. Monet tehokkaat keinot hyödyntävät aktiivista muistiin palauttamista ja uuden tiedon omaa aktiivista jäsentelyä. Nämä vahvistavat uusia muistijälkiä sekä aktivoivat laajempia muistiverkkoja, joihin uudet asiat voidaan liittää.
Kopioinnin sijasta muistiinpanoja tehdessä asioita kannattaa sanoittaa omin sanoin, tiivistää ja yhdistää laajempiin kokonaisuuksiin. Itse hyödynnän paljon käsitekarttoja, koska niitä tehdessä tietoa muokkaa itse aktiivisesti ja oppii hahmottamaan paremmin asioiden kokonaisuutta, kun niitä pitää liittää toisiinsa.
Tekstin ja muistiinpanojen uudelleen lukemisen sijasta asioita kannattaa kerrata testaamalla omaa osaamista esimerkiksi harjoituskokeiden tai muistikorttien avulla. Opittujen asioiden palauttaminen muistiin itsenäisesti ilman, että vastauksia lukee suoraan kirjasta, tehostaa asioiden muistamista jatkossa paremmin.
Opiskelutekniikoita ajatellessa usein unohdetaan, että opiskelun aikatauluttaminen on myös tärkeä keino. Opiskelun ajoittaminen useaan erilliseen kertaan on tehokas tapa muistaa asioita pitkällä aikavälillä ja saavuttaa pitkäaikaisia tuloksia. Kurssin alussa opiskelua kannattaa pilkkoa pieniin paloihin ja jaksottaa useammalle viikolle tai vaikka kuukauden ajalle tasaisesti. Opiskelun ajoittaminen lyhyeen jaksoon esimerkiksi päivä tai kaksi ennen koetta, voi tuottaa koetta varten hyvän välittömän tuloksen, mutta pitkällä aikavälillä asioita ei kuitenkaan muista yhtä hyvin. Opiskelun tahdittaminen tukee jaksamista sekä syvällisempää muistamista.
Käsitekarttojen luominen tai harjoituskokeiden tekeminen tuntuu usein todella haastavalta ja raskaalta opiskelulta, ja saattaa sen takia työntää pois näiden tekniikoiden parista. Haasteen tunne kuitenkin viestii tekniikoiden tehokkuudesta. Näitä keinoja ei usein pysty jatkamaan yhtä pitkiä aikoja kuin passiivista tekstin lukemista, mutta ne tuottavat usein lyhyemmässä ajassa parempia tuloksia. Näitä tehokkaampia tekniikoita ei kannatakaan hyödyntää yhtä pitkiä pätkiä kuin vähemmän ponnistelua vaativia opiskelutekniikoita. Niiden tarkoitus on vähentää ja tehostaa opiskeluun käytettyä aikaa.
2. Oppiminen on prosessi ei yksittäinen suoritus
Oppimiseen vaikuttaa suuresti myös omat uskomukset ja asenteet. Carol Dweck on kehittänyt teorian kasvun ja muuttumattomuuden asenteesta (growth mindset ja fixed mindset).
Kasvun asenne: Ihminen kykenee jatkuvasti oppimaan ja kehittämään ominaisuuksiaan sekä taitojaan. Virheistä ja epäonnistumisista voi oppia ja ne osoittavat, mitä voi vielä kehittää eikä ilman niitä voi oikeastaan oppia uutta.
Muuttumattomuuden asenne: Osaaminen ja älykkyys ovat ennalta määriteltyjä, eikä omaa osaamista tai lahjakkuutta pysty kehittämään harjoittelemalla. Epäonnistuminen osoittaa oman kyvyttömyyden.
Kasvun asenne usein motivoi tekemään työtä, haastamaan itseään ja saavuttamaan oman potentiaalinsa. Muuttumattomuuden asenne voi taas lamaannuttaa, heikentää oman potentiaalin saavuttamista ja johtaa välttelyyn epäonnistumisen pelosta. Todellisuudessa asenteet opiskeluun eivät ole ihan yhtä mustavalkoisia kuin mitä teoria antaa olettaa, mutta kasvun asenteen mukaisesta ajattelusta on varmasti paljon hyötyä. Se on ollut itselleni ainakin todella tärkeä oivallus, jotta pääsin pois arvosanakeskeisestä opiskelusta ja epäonnistumisen pelosta. Oppiminen on jatkuvaa eikä vain yksi koesuoritus. Kokeen arvosana ei kerro mitään omasta arvosta tai taidoista, siihen voi suhtautua rakentavana palautteena sen hetkisestä osaamisen tasosta. On tärkeää olla myös armollinen itseään kohtaan. Suoritukseen vaikuttaa monet muutkin tekijät kuten mieliala, vireystila ja ympäristön olosuhteet. Joskus koesuoritus ei vastaa edes osaa osaamista, vaan tulokseen on voinut vaikuttaa enemmän huonot yöunet.
3. Joskus vähempi opiskelu on tehokkainta oppimisen kannalta
Ennen kaikki vapaa-aikani kului melkein kokonaan opiskeluun. Laiminlöin sosiaalisia suhteita, liikuntaa ja nukkumista opiskelun takia. Kun aloin priorisoimaan unta ja palautumista liikunnan, lepäämisen ja kavereiden näkemisen parissa, suoritukseni parantuivat. Jaksoin paremmin ja menestyin koulussa jopa paremmin vähemmällä työllä.
Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolen pitäminen on todella tärkeää oppimisen kannalta. Väsyneenä, kuormittuneena tai ylenpalttisen stressaantuneena ei kannata opiskella. Huonossa vireystilassa oppiminen on tehotonta, se kuormittaa entisestään ja siinä hukkaa aikaa. Joskus tehokkainta oman oppimisen kannalta on levätä, harrastaa liikuntaa, tehdä itselle mielekkäitä asioita tai nähdä kavereita. Palautuneena ja virkistyneenä pystyy myöhemmin opiskella paljon paremmalla mielellä ja aivot vastaanottavat uutta tietoa paremmin.
Etenkin riittävä uni on todella tärkeää oppimisen kannalta ja varsinkin pitkän opiskelupäivän jälkeen. Muuten iso osa työstä voi mennä hukkaan, sillä unen aikana aivot vahvistavat uusia muistijälkiä. Yömyöhään ei kannata enää opiskella, nukkuminen on parasta mitä voi tehdä oman jaksamisen ja oppimisen suhteen. Opiskelua ei kannata ikinä toteuttaa oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Omaa oppimista voi kehittää
On kuitenkin tärkeää muistaa, että oppiminen on hyvin yksilöllistä ja eri opiskelutekniikat voivat toimia toisille paremmin kuin toisille. Jos itse koet eri tekniikat toimivaksi kuin mitä mainitsin tässä, se on mahtava juttu. Tärkeintä on löytää itselle toimivat tekniikat, jotka tuntuvat tukevan syvällistä ymmärtämistä ja asioiden muistamista pitkällä aikavälillä, eivätkä aiheuta ylimääräistä kuormitusta. Oppiminen ei ole ennalta määritelty taito vaan sitäkin voi tietoisesti kehittää. Kannustan kaikkia kiinnittämään huomiota omaan oppimiseensa ja etsimään omaa oppimista tukevia keinoja.
Kirjoittaja
Micaela Meriläinen
Psykologian opiskelija
Jyväskylän yliopisto
Lähteet
Dunlosky, J., Rawson, K. A., Marsh, E. J., Nathan, M. J., & Willingham, D. T. (2013). Improving Students' Learning With Effective Learning Techniques: Promising Directions From Cognitive and Educational Psychology. Psychological science in the public interest, 14(1), 4-58.
https://doi.org/10.1177/1529100612453266
Dweck, C. S. (2008). Mindset: The New Psychology of Success. Ballantine BooksKarpicke, J. D., & Roediger, H. L. (2007). Repeated retrieval during learning is the key to long-term retention. Journal of memory and language, 57(2), 151-162. https://doi.org/10.1016/j.jml.2006.09.004
Mieli ry. Haettu 12.5.2023 osoitteesta https://mieli.fi/
Salo, A., Kajamies, A., Salmela-Aro, K., Aunola, K., & Vauras, M. (2018). Motivaatio ja oppiminen. PS-kustannus.
