Kissani oli ollut tappelussa ja saanut niin pahan haavan etutassuunsa, että sitä pitää hoitaa avohaavana. Haava pitää puhdistaa, kääreet pitää vaihtaa päivittäin. Eläinlääkärimaksu alkaa vastata kenialaisen opettajan vuosipalkkaa. Minua hermostutti, miten selviän kipuisen kissan tassun hoidosta. Aamiaispöydässä pohdin ääneen, miten stressasi tassun hoito niin, että yöunetkin jäivät lyhyiksi. Ahisti. Vastapäätä yleensä niin mukava ja empaattinen puoliso täräyttää, että vähän pitäisi olla suhteellisuudentajua nyt. Tulkitsen sen kehotukseksi päästää katti päiviltä ihan samoin tein. Järjetön veto varsinkin nyt, kun olen syytänyt siihen rahaa ja energiaa jo niin paljon. Puhumattakaan siitä, että elukka on rakas.
Vähän kyyneleitä (aitoja), rähinää ja aikalisä.
Hetken päästä puoliso avaa, että itse oli valvonut myös koko yön. Lukien uutisia Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
Kissantassu vastaan kansanmurha.
Tilanne oli kannaltani nolohko, mutta ymmärrettävä. Meitä molempia ahdisti ehkä hetken aikaa jopa yhtä paljon, jos jollain mittarilla mitattaisiin.
Luokseni tulee nuori ihminen ja kysyn mitä kuuluu. Välillä hyvää, välillä ahdistaa. No mikä? Kumppani pani suhteen poikki. Kaveri dissaa ja on muuttumassa ex-kaveriksi. On vaikea kuulua mihinkään joukkoon. Ei voi osallistua liikuntatunneille, koska muun sukupuolisena ei löydy sopivaa pukuhuonetta / vessaa / ryhmää / oppituntia / tapaa olla. Lähisukulainen kuoli yllättäen. Lähisukulainen uhkaa tappaa itsensä. Vaikea nukahtaa iltaisin ja vaikea herätä aamuisin. Opettaja ei ymmärrä. Arvosana kahdeksan on huono, pitäisi saada kymppi, mutta saa vain ysejä.
Somen keskustelumaailma on erityisen absurdi näinä päivinä. Keskusteluvirrassa jotkut päivittävät söpöjä kukkapuskia, neulomiaan asusteita ja syömiään herkkuaterioita. Toiset postaavat räjähtäneitä rakennuksia ja ihmisiä. Rahaa kerätään avustukseen, ja jotkut ovat jo lähteneet itse auttamaan. Osa keskittyy aukomaan päätään siitä, kuinka oikeassa he ovat olleet maailman tilasta jo vuonna 2014, kun kukkahattutädit vain hymistelivät. Jos ei aikaisemmin mikään ole ahdistanut, niin viimeistään nykysome nostaa paineet taivaisiin.
Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä ja ajatella? Tällainen pieni ihminen voi vähän ja paljon. Ikinä ei voi tietää, mikä on vähän ja mikä on paljon. Ainakaan ei mielestäni kannata lietsoa vihaa nyt yhtään ketään kohtaan. Edes kukkahattutätejä. Toisekseen omaa arkea kannattaa jaksaa jatkaa mahdollisimman hyvänä. Opiskelijan kannattaa opiskella sen minkä jaksaa ja pystyy. Ihmisen kannattaa olla toiselle ihmiselle ystävällinen, vaikka samaa mieltä ei olisikaan.
Luen uutisia sen minkä jaksan, välillä vain otsikot nopeasti. Harrastan, liikun, syön ja nukun. Suosittelen.
Ja vaihdan sen kissan tassun siteen päivittäin puolisoni pitäessä otusta sylissä. Paranemaan päin ollaan.
Kirjoittaja
Nina Tervala
Lukion erityisopettaja, Vaskivuoren lukio, Martinlaakson lukio
