Perustietoa oppimisvaikeuksista

Oppimisen erityisvaikeuksista puhutaan silloin, kun vaikeudet ovat suuria henkilön lahjakkuuteen ja koulutustasoon nähden eikä niiden taustalla ole muita sairauksia. Vaikeudet eivät myöskään selity koulutuksen puutteella.

Oppimisvaikeuksien ilmenemismuodot voivat vaihdella iän ja oppimishaasteiden mukaan. Vaikka oppimisvaikeudet ovat perinnöllisiä, ne voivat ilmetä samassakin perheessä monella eri tavalla.

Kehityksellisiä oppimisvaikeuksia ovat esimerkiksi lukivaikeus (lukihäiriö) ja matematiikan vaikeus. Myös muista kehityksellisistä vaikeuksista saatetaan käyttää termiä oppimisvaikeus. Tällaisia kehityksellisiä vaikeuksia ovat esimerkiksi kehityksellinen kielihäiriö tai hahmottamisen vaikeudet. Oppimisvaikeus voi olla kapea-alainen, jolloin se koskettaa vain yhtä oppimisen aluetta. Usein samalla henkilöllä voi esiintyä monenlaisia oppimisen erityisvaikeuksia samanaikaisesti. Lukivaikeutta arvioidaan olevan 5 – 10 prosentilla suomalaisista.

Oppimisvaikeuksiin viitataan kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD-10) diagnoosikoodeilla F80 – F83. Lukivaikeuteen ja matematiikan vaikeuksiin liittyy koodinumero F81 pitäen sisällään lukemisen (F81.0), kirjoittamisen (F81.1) ja matemaattisten taitojen (F81.2) vaikeudet. Lääkärin diagnoosia voidaan tarvita esimerkiksi etuuksien saamiseksi.

Oppimisvaikeuksia voi esiintyä myös muista kuin kehityksellisistä syistä. Ongelmien taustalla voi olla esimerkiksi jokin neurologinen eli hermostoon liittyvä sairaus tai vaurio, kuten aivovamma, aivoverenkiertohäiriö tai CP-vamma. Mielenterveydelliset syyt, kuten masennus, työuupumus tai esimerkiksi skitsofrenia voivat vaikeuttaa oppimista.

Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista puhutaan, kun yleinen kykytaso on keskimääräistä matalampi. Silloin vaikeuksia ilmenee yleensä monenlaisissa tiedonkäsittelyn ja oppimisen taidoissa. Myös esimerkiksi huomattavien tarkkaavuudensäätelyn vaikeuksien yhteydessä ilmenee usein oppimisvaikeuksia.

Infograafi oppimisvaikeuksista.