Oppimisvaikeuksien tunnistaminen monikulttuurisilla oppijoilla

Oppimisvaikeuksien tunnistaminen voi olla hankalaa, kun vaikeuksia kokevan henkilön äidinkieli ei ole suomi. Oppimiskykyyn vaikuttavat muun muassa kasvuympäristö, koulutausta, kielitaito sekä mahdollinen kotoutumisvaihe.

Esimerkiksi juuri Suomeen muuttanut nuori, jolla ei ole kotimaassaan ollut mahdollisuutta säännölliseen koulunkäyntiin, voi tarvita runsaasti tukea oppimiseen. Tällöin kyse voi olla enemmän taitojen harjaantumattomuudesta, kuin varsinaisesta kehityksellisestä oppimisvaikeudesta. Myös mielenterveydelliset ongelmat, kuten traumaattiset kokemukset, sekä sairaudet ja vammat voivat häiritä kokonaisvaltaisesti oppimista.

Kehityksellisillä oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan jo lapsena varhaiskehityksen aikana ilmenneitä aivojen epätyypilliseen kypsymiseen liittyviä vaikeuksia omaksua akateemisia taitoja, kuten lukemista, kirjoittamista tai matemaattisia taitoja.

Miten oppimisvaikeuksia voi tunnistaa?

Oppimisvaikeus on taitojen poikkeuksellisen hidasta oppimista: taidot eivät automatisoidu opetuksesta ja tuesta huolimatta. Esimerkiksi lukeminen säilyy hitaana ja virheellisenä tai peruslaskutoimitukset ovat vaikeita. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että kielitaito on riittävä ja oppija on saanut riittävästi aikaa taitojen harjoitteluun.

Oppimisvaikeuksien taustasyihin on myös syytä kiinnittää huomiota, jos vaikeuksia on esimerkiksi ilmennyt jo henkilön omassa kotimaassa.

Oppimista täytyy arvioida yksilöllisesti. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen voi vaatia pitkän seuranta-ajan sekä mahdollisuuden taitojen harjoitteluun omalla taitotasolla.

Epäilyä oppimisvaikeudesta on hyvä selvittää opiskeluhuollon ammattilaisten, erityisopettajan ja psykologin avulla. Vaikeuksien tunnistaminen on tärkeää, sillä siten oppijalla on mahdollisuus tarpeen mukaan tehostettuun tai erityiseen tukeen, erityisjärjestelyihin (esim. kielitutkinnoissa) sekä kuntoutukseen ja muihin palveluihin.