Nina Tervala: Kympin tytöt

Make käy lukiota vasemmalla kädellä, pääsee kursseista läpi rimaa hipoen, lähtee kokeista pois heti kun saa lähteä, ei lue läksyjä tai opiskele kokeisiin. Make kirjoittaa pelkkiä älliä ja pääsee suoraan oikikseen. Make on hyvä jätkä.

Saana saa aina pelkkiä kymppejä kokeista. Saana opiskelee kaiken vapaa-aikansa, hän pelkää epäonnistumista. Saana haluaa päästä opiskelemaan suoraan koulusta papereilla. Onko Saana vähän niuho? Eikö hän osaa pitää hauskaa?

Tane tekee kaiken rimaa hipoen, hän ajattelee, että tekee sitten kunnolla, kun on tarvetta. Tane ei osaakaan opiskella yo-kokeisiin ja reputtaa. Mutta Tane on hyvä tubettaja, Tanelle löytyy paikka elämässä.

Vuokko yrittää, mutta kokeista tulee huonoja numeroita. Motivaatio on kovilla, tunneilla ei jaksaisi tuijottaa läppäriä, etsiä tehtävänantoja ja sitten tutustua lähdemateriaaliin. Vuokko eksyy sähköiseen oppimateriaaliin eikä opi käyttämään laskuohjelmia. Vieraan kielen sanat unohtuvat, eikä kielioppisäännöstä jää mitään käteen. Vuokko istuu hiljaa tunneilla. Vuokko selviää miten selviää, itsekseen.

Lilli saa koko ajan pelkkiä kiitettäviä. Lilli harrastaa ja hänellä on kavereita. Lilli pitää koulusta, koulu on helppoa. Lilli kirjoittaa hyvin, pääsee suoraan opiskelemaan ja elämä hymyilee.

Make, Saana, Tane, Vuokko ja Lilli ovat opiskelijoiden karikatyyrejä, mutta heitä on oikeasti olemassa. Säännöllisesti keskusteluun nousee, miten jotkut näyttävät kyntensä vasta maaliviivalla, toiset taas eivät osaa ollenkaan rentoutua ja ovat burn outissa ennen valkolakkia. Ja sitten on se joku, joka kirjoittaa 18 laudaturia ja valmistuu ennätysajassa ennätyspisteillä yliopistosta.

Yleinen eetos on, että koko lukion ajan kannattaa tehdä kovasti töitä. Me kuitenkin salaa arvostamme enemmän sitä, joka ottaa lukion rennosti ja kirjoituksissa räväyttää onnistumisensa kuin puskista. Itsensä uuvuksiin raatava on yleensä tyttö. Lukiolusmu on yleensä poika. Ainakin mielikuvissa.

Tyttönä oleminen ei ole vieläkään helppoa. Kympin tyttö -termissä on jotain huonoa. Onko parhaan arvosanan tavoittelu noloa, vai se, että tyttö tekee parhaansa? Eikö pelkkiä kymppejä saava poika kuulostakin jotenkin hienommalta?

Meidän ajatuksiamme ohjaavat hyvin syvällä olevat asenteet, joista emme itsekään ole kovin tietoisia. Muistan lukeneeni testistä, jossa koehenkilöiden piti niputtaa yhteen erilaisia käsitteitä kuten hyvä isä, rikollinen, mustaihoinen, lääkäri, nainen, mies, valkoihoinen ja niin edelleen. Reaktionopeus kertoi, kuinka automaattinen ja asenteisiin sopiva yhdistelmä oli. Esimerkiksi nainen + lääkäri kesti reaktiona kauemmin kuin mies +lääkäri. Hyvä isä + mustaihoinen oli hitaampi yhdistelmä kuin hyvä isä + valkoihoinen. Merkittävää oli, että tutkija oli itse mustaihoinen mies ja isä. Hänen omat reaktionsa noudattivat kaikkien muiden reaktionopeuksia. Hän siis yhdisti toisiinsa hitaammin käsitteet musta mies ja hyvä isä kuin käsitteet valkoinen mies ja hyvä isä. Minä olen nainen, koulutettu ja ehdottomasti tasa-arvon olettaja. Silti mielikuvani vuodessa juristiksi valmistuneesta 9 laudaturin opiskelijasta oli – nuori mies. Nähdessäni uutisessa nuoren naisen kuvan hätkähdin tajutessani automaattisen oman mielikuvani.

Stereotyyppiset Tane, Saana ja kumppanit syntyvät mielissämme elämää helpottamaan, mutta uudistamista ne hidastavat. Stereotypioilla haetaan kai jonkinlaista tasapainoa. Some huutaa nyt, että vuodessa juristiksi valmistuminen on kamalaa: tyyppi ei voi ymmärtää mitään elämästä, koko touhu on ihan sairasta, hän ei ole voinut kypsyä asiantuntijaksi (kuka vastavalmistunut olisi?), ihmissuhdetaidoissa on varmaan vaikeuksia ja niin edelleen. Monille on vaikea hyväksyä, että osa meistä selviää todella hyvin monessa asiassa ja siitä huolimatta he voivat olla oikein täyspäisiä ja mukavia ihmisiä.

Älykäs tyttö voi olla kiva ja kaunis. Kaikki muut yhdistelmät ovat tietenkin myös mahdollisia, sillä meitä ihmisiä on hyvin monenlaisia.

Kirjoittaja

Nina Tervala (ent. Vuorio)
Lukion erityisopettaja, Vaskivuoren lukio, Martinlaakson lukio