Nina Vuorio: Mitä tarvitsee erityisopettaja?

Käyttöohje:

Valtaisia syvälle luotaavia muutoksia ei hetkessä tehdä, mutta aina voi tehdä jotain. Laastarilla paikataan lapsen eniten vuotavat haavat. Pieni puhallus päälle, ja johan alkaa taika vaikuttaa.

Liimalla liimataan suhteet kotiin, opettajiin ja kavereihin. Liiman laatu on milloin mitäkin, tuloksesta ei ole takuita, mutta yrittää pitää.

Eristenauhalla suojataan lasta olosuhteilta, jotka syntyvät toisista ihmisistä.

Rautalangasta erityisope vääntää todellisuutta aikuisille ja lapsille.

Tahtipuikolla rytmitetään työtä ja hupia, unta, ruokaa, lepoa.

Munakello soi, kun tauko alkaa ja kun tauko loppuu.

Jeesusteippi korjaa kaiken. Sen käyttöä on säännösteltävä ja siihen turvaudutaan vasta viimeisenä keinona. Aina ei kannata sen käytöstä avautua joka suuntaan.

Megafoni voi olla tarpeen, kun paniikin ja hälyn ohi pitää saada viesti perille kaikille ja vähän äkkiä. Erityisen tarpeen opettajien taukotilassa.

Pilli väsyy vähemmän kuin opettajan ääni, se ei hermostu tai kyllästy.

Kukaan järjissään oleva erityisopettaja ei käytä kopisevia ja/tai epämukavia kenkiä, joilla ei voi juosta.

Pikkusiveltimillä piirretään hienot lillukanvarret. Leveän pensselin vetämälle viivalle mahtuu erityisempikin.

Aina ei kannata kaikkea kuulla eikä edes kuunnella.

Yllättäen otsaan napsahtava karkki saa yrmeämmänkin jaksamaan vielä hetken.
Itkusta alkaa paraneminen.

Hyvä voi olla joskus kutistunut kovin pieneksi, sitä pitää hakea kauan ja hartaasti. Kun se löytyy, katsotaan sitä tarkasti ja ihastellaan isosti.

Kaikki töppää, rapatessa roiskuu, roskis tyhjennetään usein eikä menneitä murehdita. Jokaisella on oikeus aloittaa uudestaan ilman painolasteja menneestä.

Hyvää kohti kannattaa mennä, porkkanoita matkalla napsien.

Tärkein työväline on kuitenkin asenne. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta selviytymään koulussa, olemaan ihmisten kanssa ja oppimaan asioita. Oppilas on ihminen. Ehkä pienempi, ehkä isompi, älykkäämpi tai hölmömpi, ainakin varmasti nuorempi. Ihminen kuitenkin.

Kirjoittaja:

Nina Vuorio
Lukion erityisopettaja, Vaskivuoren lukio, Lumon lukio