Oppimisen vaikeudet kuormittavat opiskelijoita ja opiskelijoiden jaksamista myös toisella ja korkea-asteella. Oppimisvaikeudet onkin yhdistetty suurempaan riskiin opintojen keskeyttämiselle. Yhtenä keinoina vähentää oppimisen vaikeuksista aiheutuvia haittoja opinnoissa ovat erilaiset oppimisen apuvälineet ja yksilölliset opetusjärjestelyt.
Syyskuun lopussa osallistuimme Oppimisen tuen keskuksessa kansainväliseen neuropsykologian kongressiin (FESN-HNPS2023) Thessalonikissa. Esittelin kongressissa tutkimustuloksia toisen ja korkea-asteen opiskelijoiden kokemuksista apuvälineiden käytössä opiskelun tukena sekä opintoihin saaduista yksilöllisistä järjestelyistä.
Tutkimus käsitti yhteensä 100 toisen ja korkea-asteen opiskelijaa, jotka kertoivat itsellä todetusta oppimisvaikeudesta, kuten lukivaikeudesta tai matematiikan vaikeudesta, tai heillä oli muu kehityksellinen oppimiseen heijastuva diagnoosi, kuten ADHD. Vastaajat olivat iältään 15–55-vuotiaita. Heistä 74 % oli naisia ja 53 % toisen asteen opiskelijoita. Kysely tehtiin sähköisenä kyselynä ja siihen vastattiin nimettömästi.
Vastanneista toisen ja korkea-asteen opiskelijoista lähes 90 % kertoi käyttävänsä ainakin yhtä apuvälinettä opiskelun tukena, kuten äänikirjoja, kalenteria tai syventävää lukuohjelmaa. Toisen ja korkea-asteen opiskelijoiden välillä ei ollut eroa siinä, kuinka moni käytti vähintään yhtä apuvälinettä, mutta korkeakouluopiskelijat käyttivät keskimäärin useampia erilaisia apuvälineitä (keskimäärin 5 erilaista) kuin toisen asteen opiskelijat (keskimäärin 2 erilaista).
Yksilöllisiä opetusjärjestelyjä, kuten lisäaikaa kokeisiin ja tehtäviin tai pienryhmäopetusta kertoi saaneensa nykyisiin opintoihin yli puolet opiskelijoista. Yksilölliset järjestelyt olivat selvästi yleisempiä toisella asteella kuin korkea-asteella. Eri tyyppisiä yksilöllisiä järjestelyjä oli useammin toisen kuin korkea-asteen opiskelijoilla.
Opiskelijoilta kysyttiin myös kokemuksia apuvälineiden ja yksilöllisiin järjestelyjen käytöstä ja mahdollisuuksista. Opiskelijat kertoivat, että tiedon puute oli suurin syy sille, miksi he eivät käyttäneet enempää apuvälineitä. Osa kertoi, että heillä ei ollut tietoa tai uskallusta pyytää yksilöllisiä järjestelyjä opintoihin.
Vaikka suurin osa oppimisvaikeuksia kokevista kyselyyn vastanneista opiskelijoista kertoi käyttävänsä ainakin jotain oppimisen apuvälinettä tai saavansa yksilöllisiä järjestelyjä, kerrottiin myös esteistä niiden hyödyntämiselle.
Kouluttautumisella ja tutkintojen saavuttamisella on huomattavasti merkitystä myöhemmän työelämän kannalta. Myös yhteiskunnallisesti niitä pidetään tärkeänä, mikä näkyy esimerkiksi oppivelvollisuuden laajentamisena 18 ikävuoteen sekä tavoitteena nostaa korkeakoulutettujen määrä Suomessa 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Opiskelijoita, joilla oppimisessa on haastetta, olisi tärkeää tukea erilaisin keinoin opinnoissa pärjäämiseen ja niistä valmistumiseen. Oppilaitoksissa olisi tärkeä tarjota tietoa erilaisista apuvälineistä ja mahdollisuuksista hakea yksilöllisiä opetusjärjestelyjä oppimisen vaikeuksiin. Oppilaitoksissa on tärkeää tiedon tarjoamisen lisäksi luoda myönteinen ilmapiiri oppimista auttavien välineiden käytölle, sekä rohkaista opiskelijoita hakemaan tarvitsemansa tuet, jotta kenenkään tuen saaminen ei jäisi kiinni omasta uskalluksesta.
Syyskuinen kongressi tarjosi mukavan tilaisuuden jakaa tietoa oppimisen vaikeuksien tukemisesta kansainvälisessä ympäristössä sekä kuulla uusimpia alan tuulia.
Kirjoittaja
Minna Parkkila, psykologitutkija, PsM
Oppimisen tuen keskus, Kuntoutussäätiö
