Oppimisvaikeudet yliopistossa
Yliopisto-opiskeluun sisältyy paljon lukemista ja pitkäjänteistä, keskittymistä vaativaa itsenäistä työtä. Erilaiset oppimisen vaikeudet eivät tunnu sopivan yhteen noiden vaatimusten kanssa. Pitkään yliopistossa ajateltiin – ja ehkä vieläkin jotkut ajattelevat – etteivät yliopisto-opiskelijat ja oppimisvaikeudet liity toisiinsa mitenkään. Omassa työssämme opintopsykologeina emme ole tätä ajatusta koskaan allekirjoittaneet, koska se ei pidä paikkaansa. Yliopisto-opiskelijoilla on sekä lukivaikeutta että tarkkaavaisuuden ongelmia. Lisäksi oppimista saattavat vaikeuttaa voimakas jännittäminen, ylikuormittuneisuus tai erilaiset mielenterveysongelmat, koska ne voivat tuottaa ajattelun kapeutumista ja muistivaikeuksia.
Viime vuosina Helsingin yliopistossa on onneksi alettu kiinnittää huomiota oppimisvaikeuksiin sekä pedagogisesta että yksilöllisen tuen tarpeen näkökulmasta. Pedagogiikassa tärkeä käsite on opetuksen linjakkuus, jolla tarkoitetaan sitä, että opetetaan ja arvioidaan opetukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Esimerkiksi jos kurssin tavoitteena on oppia tieteenalan historiaa, opetusta ja arviointitapoja voidaan toteuttaa monella eri tavalla kuten luentoina, verkkokurssina, tenttinä tai esseinä. Jos taas kurssin tavoitteena on suullisen viestinnän harjoittelu, opetukseen on liityttävä taitoharjoittelua, eikä kurssia voi suorittaa vaikkapa kirjatenttinä.
Linjakkuus mahdollistaa monenlaiset suoritustavat, jolloin tarve yksilöllisiin henkilökohtaisiin opetusjärjestelyihin vähenee. Lisäksi toimivat pedagogiset ratkaisut kuten selkeät tehtävänannot tai kurssisisältöjen ja –materiaalien jakaminen etukäteen hyödyttävät kaikkia opiskelijoita. Jos nämä pedagogiset ratkaisut eivät riitä, opiskelijalle voidaan tarjota erityisjärjestelyjä. Järjestelyillä muokataan suoritustapoja niin, että opiskelija voi saavuttaa kurssin tavoitteet. Esimerkiksi puheviestinnässä opiskelija voi valita jännittäjille suunnatun kurssin tai jos tämä ei ole mahdollista, hänelle voidaan rakentaa räätälöity suoritustapa, jossa kuitenkin harjoitellaan suullisen viestinnän taitoja. Taitoja voi harjoitella pienemmässä ryhmässä, opettajan kanssa tai vaikka videon välityksellä. Erityisjärjestelyt pohjautuvat aina erikseen osoitettuun, asiantuntijan osoittamaan tarpeeseen. Koska kaikki oppimiseen liittyvät vaikeudet eivät ole pysyviä, järjestelyt voidaan toteuttaa määräaikaisina. Tällä halutaan samalla tukea sitä, että opiskelija voi kehittää taitojaan askel kerrallaan.
Oppimisvaikeuksien kanssa selviäminen ei siis ole suinkaan pelkästään yksilöllinen kysymys vaan kietoutuu vahvasti pedagogiikkaan ja pedagogisiin ratkaisuihin. Jos pedagogiikka toimii – ja tässä yliopistolla on vielä paljon tekemistä – lievät oppimisvaikeudet eivät välttämättä hidasta opiskelua lainkaan. Usein opiskelijan on kuitenkin nähtävä vaivaa itselle sopivien työtapojen löytämiseksi ja siedettävä sitä, että opiskeluun voi kulua suhteellisen paljon aikaa. Joskus opintopsykologin vastaanotolla tai pienryhmässä saattaa nousta esiin, että opiskelu on oppimisvaikeuden tai mielenterveysongelman takia liian kuormittavaa. Toisaalta monet, joilla on jokin oppimisvaikeus, ovat löytäneet erityisen hyviä opiskelutapoja ja heillä on sinnikkyyttä, jota kaikilla yliopisto-opiskelijoilla ei ole.
Kirjoittajat:
FT, PsM Johanna Mikkonen, opintopsykologi, Helsingin yliopisto
PsM Anu Lehtinen, opintopsykologi, Helsingin yliopisto
Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston erityisjärjestelyjen asiantuntijaryhmän jäseniä
