Linda on abi. Lindalla matikka ei ole sujunut ikinä. Jo ala-asteella opettaja opetti häntä hiki hatussa joka viikko monta ylimääräistä oppituntia. Palkinto tuli keväällä tsempparipalkintona tsemppaamisesta. Matikkaa Linda ei kylläkään oppinut.
Yläasteella Lindaa alkoi jo ottaa pannuun opettajien härkkiminen ja matikan mahdottomuus. Hän veti naamalleen perusteinin yrmyn, kieltäytyi avusta viimeiseen hätään asti ja sai armovitosia, koska oli tunneilla pahantuulisena, mutta läsnä.
Lukiossa Linda sai kaiken muun suoritettua. Matikoista on pitkä rivi nelosia. Lukion pidennystä on haettu. Kursseja uusittu. Opettajat antavat koodeja erilaisille sivustoille, joilla pitäisi käydä suorittamassa jotakin. Lindan tilannetta pidetään tyhmyyden ja laiskuuden jalona keitoksena.
Kun taas kerran olimme pohtimassa sivustoille kirjautumisen kummallisuuksia ja mahdollisesti jossain olevia suoritusvaatimuksia, näytin Lindalle tekstiä dyskalkylaliasta eli matematiikan oppimisvaikeudesta.
Duodecim kertoo: ”Tautiluokituksessa (Stakes 1995) dyskalkuliasta käytetään termiä laskemiskyvyn häiriö (F81.2, ICD-10). Sillä tarkoitetaan vaikeuksia oppia ja hallita peruslaskutaitoja (yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuja). Kriteereihin kuuluu, että vaikeudet eivät selity muiden kognitiivisten kykytekijöiden heikkouksilla, neurologisilla häiriöillä, aistivammoilla tai riittämättömällä tai muuten puutteellisella opetuksella. (...) Lähes poikkeuksetta pulmia oppimisessa on kuitenkin ilmennyt koulun alusta alkaen. Toistuvat epäonnistumiset opinnoissa luovat negatiivisia asenteita matematiikan opiskeluun, itsetunto-ongelmia ja pahimmillaan ahdistuneisuutta ja pelkoja oppimis- ja koetilanteita kohtaan.”
Nyt alkavat tutkimukset. Lääkärin aika on varattu ja erityisopettaja on lausunnon kirjoittanut. Mahdollisella dyskalkulia-diagnoosilla hän saa itselleen vihdoin selityksen, miksi hän ei millään oppinut laskemaan, vaikka muut asiat hän oppikin. Hän saa ehkä vihdoin suorittaa pakolliset matematiikan kurssit räätälöidyillä menetelmillä, keskittyen vain kaikkein oleellisimpiin kurssin osiin, saaden laskea käsin paperille ja opettajan avustuksella. Hän saa suorittaa lukion loppuun, keskittyä ylioppilaskirjoituksiin ja tulevaan elämäänsä.
Lukivaikeus alkaa olla asia, johon osataan suhtautua ja jota osataan tukea. Matematiikan oppimisvaikeus on harvinaisempi ja se sekoittuu usein muihin oppimisvaikeuksiin. Nuori ihminen, joka raahaa perässään ylimääräistä lastia saamatta järkevää selitystä asialle voi uuvahtaa, alkaa uskoa tyhmyysoletuksiin ja ruveta käyttäytymään sen mukaisesti. Diagnosoimatta jääneet vaikeudet vaikuttavat syvästi ihmisen minä-kuvaan ja syövät itsetuntoa.
Lukitestin saa tehdä koulussa ja lausunto on ilmainen. Dyskalkulia-diagnoosin saaminen vaatii useamman tapaamisen lääkärin ja neuropsykologin kanssa. Tutkimus pitää kustantaa itse eikä se ole halpa. Oppimisvaikeuksien selvittämisessä tasa-arvoa ei vielä ole.
Kirjoittaja
Nina Vuorio
Lukion erityisopettaja, Vaskivuoren lukio, Lumon lukio
