Lukivaikeus koskettaa merkittävää osaa ihmisistä vielä aikuisenakin haitaten opinnoissa ja työssä suoriutumista sekä monen kohdalla myös psyykkistä hyvinvointia. Lukivaikeus voi etenkin ilman asianmukaista tukea vaikeuttaa opinnoissa ja työelämässä selviytymistä, ja se on riskitekijä syrjäytymiselle. Lukivaikeuden kuntoutukseen tarvitaan tutkimuksin toimiviksi osoitettuja tukimuotoja myös aikuisille.
Syyskuun lopussa esittelin lukivaikeuden neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta käsitelleen väitöstutkimuksen tuloksia kansainvälisessä neuropsykologian kongressissa (FESN-HNPS2023). Tutkimuksessa arvioitiin yksilö- ja ryhmämuotoisen neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuutta nuorilla aikuisilla, joilla on lukivaikeus.
Tutkimuksessa oli mukana 120 iältään 18–35 -vuotiasta osallistujaa. Osallistujat satunnaistettiin joko yksilökuntoutukseen, ryhmäkuntoutukseen tai kontrolliryhmään, joka sai viiden kuukauden odotusajan jälkeen vastaavan kuntoutuksen. Kuntoutus sisälsi 12 tapaamista viiden kuukauden ajalla ja painottui tavanomaisestikin neuropsykologisessa kuntoutuksessa käytettyihin sisältöihin, kuten strategioiden harjoittamiseen, itsetunnon tukemiseen, itseymmärryksen lisäämiseen tähtäävään psykoedukaatioon ja ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa myös vertaistukeen. Tiedonkäsittelyn ja psyykkisen hyvinvoinnin alueilla tapahtuvien mahdollisten muutosten lisäksi tavoitteena oli saada tietoa myös omaksuttujen uusien toimintamallien siirtymisestä arkeen.
Kongressissa esiteltiin tuloksia erityisesti kuntoutuksen vaikutusten siirtymisestä arkeen, joita arvioitiin selvittämällä kuntoutujien tekemiä konkreettisia muutoksia opiskelu- ja työskentelytavoissa. Tutkimuksessa havaittiin, että uusia strategioita ja menetelmiä opiskelu- ja työskentelytapoihin lukivaikeuden tukemiseksi sekä lukivaikeutta helpottavia oppimisen apuvälineitä ilmoitettiin otetun käyttöön molemmissa kuntoutusryhmissä kontrolliryhmää merkitsevästi enemmän. Vielä 15 kuukautta kuntoutuksen päättymisen jälkeen kolme neljäsosaa osallistujista raportoi edelleen käyttävänsä kuntoutuksessa omaksumiaan strategioita.
Lukivaikeuden aiheuttaman haitan vaikutus yhteiskunnassamme todennäköisesti vain lisääntyy tulevaisuudessa, sillä hyvin suuri osa toiminnastamme nojaa tavalla tai toisella kirjalliseen tietoon. Tarvitsemme toimivia tukimuotoja lukivaikeuteen myös nuorille aikuisille. Toivottavasti jatkossa mahdollisimman moni tukea tarvitseva voi saada myös lukivaikeuden neuropsykologista yksilö- tai ryhmäkuntoutusta.
Tutkimustulosten esittelyn lisäksi kongressi tarjosi hienon mahdollisuuden kuulla neuropsykologian alan uusimmista tutkimuksista monilta eri sovellusaloilta sekä verkostoitua muiden, erityisesti yhteisistä teemoista kiinnostuneiden kollegoiden kanssa.
Kirjoittaja
Johanna Nukari, neuropsykologian erikoispsykologi, erikoistutkija, PsT
Oppimisen tuen keskus, Kuntoutussäätiö
