Olen 22-vuotias yliopisto-opiskelija, ja sain ADHD-diagnoosin reilu vuosi sitten. Lisäksi minulla on todettu hahmotushäiriö alakouluikäisenä, sekä ahdistuneisuushäiriö lukioiässä. Olen kärsinyt erilaisista tarkkaamattomuuden ja hahmottamisen ongelmista koko ikäni. ADHD esiintyy minulla tarkkaamattomuuspainotteisena, eli ylivilkkautta ei juurikaan ole. Itseasiassa tarkkaavuuden ongelmat näkyvät toisinaan hyvin vähän ulkopuoliselle; ajatusten sekavasta virrasta johtuva levottomuus on suurimmaksi osaksi päänsisäistä. Tämä aiheuttaa enemmän jumiutumista, hitautta ja omiin ajatuksiin vaipumista kuin yliaktiivisuutta.
Olen lapsesta asti saanut hyviä arvosanoja koulussa, ja hahmotushäiriökin aiheutti vaikeuksia lähinnä matikan opiskelussa. Onkin yleinen harhaluulo, että ADHD näkyisi suoraan koulutodistuksessa. Oleellisempaa on tarkastella, millainen oppimisen ja toiminnanohjauksen prosessi arvosanojen taustalle kätkeytyy. Itse olin lapsena kielellisesti erittäin lahjakas, ja lukemiseen ja kirjalliseen ilmaisuun liittyvissä taidoissa ei ollut mitään ongelmia vielä lukiossakaan. En kuitenkaan osannut soveltaa erilaisia lukutekniikoita, vaan kokeeseen lukeminen tapahtui lähinnä ulkoa opettelemalla. Tämän vuoksi yliopistossa on ilmennyt vaikeuksia, kun luettavaa on paljon ja kirjallisuus on vaativaa. Opiskelijan pitää hallita erilaisia opiskelutekniikoita, eikä pelkällä ulkoa opettelulla enää pärjää. Myös opetuksen seuraaminen on haastavaa, sillä asioita menee keskittymisvaikeuksien takia paljon ohi.
ADHD-diagnoosin myötä olen saanut erityisjärjestelyitä yliopistolta. Saan pidennetyn tenttiajan ja oman tilan, sekä tarvittaessa vaihtoehtoisia suoritustapoja. Diagnoosi on myös lisännyt suuresti itseymmärrystä. Vertaistuki on tärkeää, ja olenkin ollut erilaisissa ryhmissä muun muassa yliopistolla ja Kuntoutussäätiöllä. Jälkimmäisessä osallistuin tänä keväänä ryhmään, jossa käsiteltiin sekä oppimisen että mielenterveyden haasteita. Oli helpottavaa huomata, ettei ole yksin ongelmiensa kanssa, sekä jakaa ja saada vinkkejä erilaisiin pulmiin.
Diagnoosia ei tarvitse pelätä. Paitsi että on oikeutettu saamaan kuntoutusta ja lääkitystä, se lisää itseymmärrystä, ja siten on helpompi löytää omat, itselle sopivat tavat oppia ja elää. Yleissivistävä koulutusjärjestelmä ei aina palvele kovin suurta joukkoa erilaisia opiskelijoita, eikä välttämättä kannusta löytämään vaihtoehtoisia oppimisen tapoja. Itse havahduin loppuun palamisen myötä, että normaalina pidetty opiskelutahti ja kieliopinnot yliopistossa olivat minulle liian vaativia. Nyt olen vaihtamassa pääainetta kirjallisuuteen, ja uudet opinnot ovat olleet minulle paljon sopivampia. En myöskään ole haudannut haaveita kirjallisuuden kääntäjän ammatista, vaan aion edelleen suorittaa vaadittavia kieliopintoja omassa tahdissa. Diagnoosin ansioista minulle on kehitetty henkilökohtainen opetussuunnitelma, ja saan Kelalta kuntoutustukea.
ADHD tai oppimisvaikeudet eivät ole este menestyä elämässä tai löytää omaa juttuaan. Oikeiden ammattilaisten, kuntoutuksen ja apukeinojen avulla on mahdollista löytää omat toimintamallit, ja elää juuri itselleen sopivaa elämää.
Kirjoittaja:
Roosa Jahkola
