Nina Vuorio: Byrokraatti auttajana

Lukiossa erityisopettajien on täytettävä työajanseurantalomaketta, koska he ovat vuosi- tai kokonais- tai jossain työajassa. Olen periaatteessa ihan terävä, mutta kykyni omaksua katoaa, kun aletaan puhua kokonaistyöajasta ja vuosityöajasta. Päähäni tulee reikä ja kuulen vain huminaa. Kun yritän lukea säännöstekstiä, kirjaimet valuvat alas kuin vesiputouksessa katseeni valuessa niiden perässä.

Minulle on selitetty, siis hyvin kärsivällisesti, huolellisesti ja rakentavasti, että minun tulee kirjata tekemisiäni omaksi hyödykseni. Näin minulla ei saa teettää liikaa hommia. Minut on myös osallistettu lomakkeen suunnitteluun. Muistaakseni pohdimme onko monialainen kokous yhteistyötä vanhempien kanssa, kollegoiden kanssa vai opiskelijan tapaamista ja tukemista, ellei peräti yhteydenpitoa ja kirjaamista tahi erityisopetuksen kehittämistä. Hassua kyllä, tulimme tulokseen, että se voi olla mitä vaan tai kaikkea.

Kokouksesta taas tulee monialainen, jos siihen osallistuu jonkin muun kuin opetuksen ammattilainen, esimerkiksi psykologi tai kuraattori. Monialainen kokous pidetään, kun huoli opiskelijan tilanteesta sitä vaatii. Siitä kirjataan oma lankettinsa, paperinen, joka suljetaan sellaisen oven taa, ettei sinne ihan kaikki pääsekään. Esimerkiksi erityisopettaja, psykologi tai kuraattori.

Uuden opetussuunnitelman mukaisesti jokaiselle uudelle opiskelijalle tehdään HOPS eli henkilökohtainen opetussuunnitelma. Näin määrää siis LOPS, lukion opetussuunnitelma. Sitä on kovasti suunniteltu. Vähän hankalaa, kun emme ole tienneet emmekä tiedä vieläkään, minkälaisella tekniikalla se toteutetaan. Luonnollisesti kaikki ne asiat, joita olisi ollut hyvä tietää opiskelijan olosuhteista voidaksemme häntä tukea, ovat sellaisia, ettei niitä saa kysyä.

Lukiolaisille tehdään lukiseula ja tarvittaessa lukitesti. Sitten suunnitellaan tarvittavat tuen muodot, kuten esimerkiksi mahdollisuus lisäaikaan kokeissa. Opettajien olisi hyvä tietää, ketkä opiskelijat tarvitsevat lisäaikaa kokeessa. Opettajilla on satoja opiskelijoita. Minä tiedän, ketkä lisäaikaa tarvitsevat. Minä en saa antaa opettajalle listaa heistä. En, vaikka jokainen lukitestin tehnyt antaa itse luvan tiedon antamiselle. Saan kyllä tehdä heistä merkinnän Wilmaan. Open pitää vain tajuta käydä selvittämässä lisäajan tarve, tai toivoa, että opiskelija kertoo siitä itse.

Sittenhän meillä on YHR-kokous. Yhteisöllinen opiskelijahuollon ryhmä. Ennen se oli OHR – opiskelijahuoltoryhmä. Mutta nyt ei enää saa puhua kenestäkään yksilöstä nimellä. On siinä pointtia, moni pulma on ryhmään liittyvä. Sitä paitsi aikaisemmin oli tapana setviä opiskelijoiden ja oppilaiden asioita avoimesti niin, että touhu saattoi mennä juoruilun puolelle. Tällä hetkellä olemme kuitenkin tilanteessa, jossa kukaan ei voi kertoa kenellekään kenestäkään mitään.

Opiskelija saattaa käydä tapaamassa erityisopettajaa, psykologia, kuraattoria, opoa ja hänellä voi olla koulun ulkopuolinen hoitotaho. Ainoat, jotka tilanteesta todennäköisesti jotain viestivät, ovat erityisopettaja ja opo, mutta eivät hekään välttämättä. Kattavan avun saaminen on opiskelijan harteilla liian pitkään, koska me emme saa puhua.

Mielenkiintoisin linjaus on mielestäni se, että opettajalle ei kerrota lastensuojelussa lapsen asioista vastaavan työntekijän nimeä, vaikka opettaja tietäisi lapsen olevan asiakas. Tiedon välittäminen hankaloituu entisestään.

Kaikille näille toimintamalleille löytyy selitys, joka on asiallinen ja pätevä sekä hyvin perusteltu. Byrokratian ongelma on kuitenkin se, että hyvät aikeet kääntyvät itseään vastaan. Työajan seurannan kirjaaminen on pois työn tekemisestä ja aiheuttaa tunnolliselle kirjaajalle harmaita hiuksia. Opiskelijan yksityisyyden suojaaminen johtaa helposti siihen, ettei hän saa kipeästi tarvitsemaansa apua ajoissa. Hyvä byrokraatti voi olla vähän huono auttaja.

Kirjoittaja

Nina Vuorio
Lukion erityisopettaja, Vaskivuoren lukio, Martinlaakson lukio