Suoraan sisältöön

Artikkeli: Lukemis- ja kirjoittamishäiriöiden arviointi ja hoito

Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, kuinka suurella osalla lukihäiriö paljastuu vasta aikuisiällä. Diagnosoimattomia aikuisia on vielä paljon, kertovat Helsingin yliopistollisen keskussairaalaan foniatrian yksikön asiantuntijat.

Mikä on lukivaikeuden keskeisin ja yleisin piirre tämän hetken tietämyksen valossa?

– Lukihäiriön syistä kiistellään yhä. Keskeinen näkyvä ongelma lukemisen vaikeudessa on lukemisen hitaus.

Fonologisen eli äänteiden prosessoinnin vaikeuksien on pitkään ajateltu olevan lukemisen vaikeuden aiheuttava tekijä. Tätä ilmentävät vaikeudet fonologisessa tietoisuudessa, nopeassa nimeämisessä sekä kielellisessä kuulomuistissa. Kukin näistä voi olla erikseen vaikeutunut ja ennustaa erikseen hyvin tai huonosti sujuvaa lukemista. Suomalaisessa aineistossa etenkin kuulomuisti, mutta myös hidas nimeämisnopeus on riskitekijä.

– Tämän hetkinen tutkimustieto ei kuitenkaan pysty erittelemään tarkkaan, mikä fonologisen prosessoinnin piirre olisi häiriintynyt lukivaikeudessa, ja lukivaikeuksisten sujuvasti lukevilla sukulaisilla on myös samankaltaisia fonologisen prosessoinnin vaikeuksia. Siksi voikin olla, että fonologinen prosessointi on vain riskitekijä.

– Englanninkielinen tutkimus painottaa lukemisen tarkkuuden eli virheiden roolia, mutta suomalaiselle lukivaikeudelle tyypillistä on lukemisen hitaus. Suomen tarkka äänne-kirjain vastaavuus auttaa oikeinlukutaidon kehittymisessä.

– Jos taustalla on laajempia kielellisiä ongelmia, luetun ymmärtämisen vaikeus voi jäädä merkittäväksi oppimista haittaavaksi ongelmaksi, vaikka tarkka ja suhteellisen sujuva lukeminen omaksuttaisiin. Toisaalta vaikeat puheen tuoton ongelmat saattavat haitata tarkkaa ja riittävän sujuvaa lukemista. Tämä taito vaaditaan, jotta ymmärtävä lukeminen tulisi mahdolliseksi.

 

Miten lukihäiriö voidaan erottaa yleisestä oppimishäiriöstä/vaikeudesta?

– Lääketieteellisessä diagnostiikassa ei yleensä eroteta lukemis- ja kirjoittamisvaikeutta toisistaan. Syitä ja kuntoutuksen painopisteitä mietittäessä on kuitenkin mielekästä käyttää tarkempaa termistöä.

Lukihäiriö tarkoittaa lukemisen ja kirjoittamisen häiriötä. Lukemishäiriö eli dysleksia tarkoittaa häiriötä, joka voi rajautua pelkkään lukemiseen.

Jos lukihäiriöön liittyy muita oppimisen erityisvaikeuksia, vaikkapa matematiikassa, puhutaan monimuotoisesta oppimiskyvyn häiriöstä. On olemassa myös erityistä matematiikan oppimisen vaikeutta ilman diagnosoitavaa kielellistä tai lukivaikeutta.

– Usein lukihäiriön kanssa esiintyy samanaikaisesti muita kehityksen häiriöitä, kuten edeltäviä puheen ja kielen kehityshäiriötä tai samanaikaisia motoriikan kehityshäiriöitä sekä kehityksellisiä vaikeuksia vaikkapa tarkkaavuuden säätelyssä (ADHD).

– Diagnosointi ja erottelu tapahtuu sisällyttämis- ja poissulkukriteereiden perusteella. Lääkärin tutkimuksen lisäksi käytetään haastattelua, kyselylomakkeita sekä erityistyöntekijöiden (psykologi, puheterapeutti) ja erityisopettajan arvioita. Laajassa neuropsykologisessa arviossa on mahdollista tutkia lukihäiriön piirteistöä, mutta myös muita rinnakkaisia vaikeuksia.

Kuinka paljon on aikuisia, joiden lukihäiriö paljastuu vasta aikuisiällä ja miksi he hakeutuvat tutkimuksiin?

– Tutkimuksiin hakeutumisen syynä on usein pitkään kytenyt epäily tai muutos ympäristössä, joka saa oireet näyttäytymään korostuneina (lapsella todettu lukivaikeus, stressi, enemmän lukemista edellyttävä työ tai opiskelu).

Diagnosoimattomia aikuisia on vielä paljon, sillä 1980-luvulla tietämys asiasta oli vähäisempää. Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, kuinka suurella osalla lukihäiriö paljastuu vasta aikuisiällä.

Minkälaisten tapausten lukihäiriödiagnostiikkaa tehdään yliopistosairaalassa?

— Erikoissairaanhoitoon tulee harvemmin asiakkaita pelkällä lukivaikeusepäilyllä. Resurssit eivät riitä näiden asiakkaiden vastaanottamiseen. Perusterveydenhuollossa ja oppilashuollossa on hyvää tietämystä lukemisen vaikeuksien toteamiseen.

Yliopistosairaalan arvioita voidaan kuitenkin tarvita erityisesti silloin, jos on tarvetta erotusdiagnostiselle pohdinnalle. Aikuisten lukivaikeuksien selvittelyyn ja hoitoon olisi tarvetta.

Mistä lähetteet tulevat lukitutkimuksiin?

– Erikoissairaanhoitoon tullaan lääkärin lähetteellä. Uudet lähetteet tulevat tavallisimmin perusterveydenhuollosta eli etupäässä koululääkärin lähettämänä ja koulun oppilashuollon edustajien ohjaamana. Joskus lähetteitä tulee myös yksityislääkäreiltä.

Ovatko eri toimijoilta saadut diagnoosit samanarvoisia tukipalveluja ja kuntoutusta ajatellen?

– Diagnoosin voi asettaa vain lääkäri, joka käyttää hyväkseen erityistyöntekijöiden lausuntoja (neuropsykologi, puheterapeutti).

Erityisopettajan tai lukiasiamiehen toteaman vaikeuden perusteella ei voida käynnistää lääkinnällistä kuntoutusta. Tarkempien tutkimusten tarpeen arvioimiseksi ja kuntoutuksen alustavassa suunnittelussa nämä arviot ovat kuitenkin merkityksellisiä. Käytännössä lukikuntoutusta kustannetaan lääkinnällisenä kuntoutuksena harvoin.

Palvelevatko lukiseulat diagnostiikkaa?

– Palvelevat kyllä, osana laajempaa neuropsykologista tutkimusta, sillä parempia menetelmiä ei juuri ole olemassa nuorille tai aikuisille. Pelkkä seula ei kuitenkaan vielä kerro, mistä vaikeus johtuu, minkä vuoksi tulokset olisi hyvä suhteuttaa laajempaan neurokognition arviointiin.

Kuntoutuksen ja lukiopetuksen kannalta seula antaa suuntaa, mitkä lukemisen ja kirjoittamisen osa-alueet vaativat tarkempaa selvittelyä ja mihin voidaan puuttua heti vaikeuksien toteamisen jälkeen. Arvioinnissa tulisi kuitenkin aina pyrkiä siihen, että pohditaan mikä osaprosessi aiheuttaa mitäkin virheitä.

Minkälaista lukihäiriöiden hoito ja kuntoutus on?

Kuntoutuksen paras lähtökohta on tieto siitä, mistä vaikeus todennäköisimmin johtuu. Kuntoutus kohdennetaan siihen osa-alueeseen, jota kuntouttamalla oireeseen voidaan vaikuttaa.

Kuntoutuksen tavoitteena on lukusujuvuus, joka mahdollistaa ymmärtävän lukemisen ja tuottavan kirjoittamisen harjoittelun.

– Mikäli lääkinnällistä kuntoutusta lähdetään suosittelemaan, kuntoutuksen tavoitteet täytyy olla tarkasti määritelty, kuntoutuksen rooli ja sen lisäarvon suhteessa muihin tukitoimiin tulee olla selkeä ja kuntoutuksen vaikuttavuutta tulee seurata.

Usein koulun tukitoimet, kuten yksilöllinen erityisopetus ja kompensaatio- ja apukeinojen hyödyntäminen ovat riittäviä toimenpiteitä. Jatkuva harjoittelu eri tilanteissa on tärkeää.

Tarkka diagnoosi siis helpottaa kuntoutuksen suunnittelua ja lisää vaikuttavuutta?

– Kyllä näin on, joskin tutkimus osoittaa, että pohjimmiltaan pintatasolla eri tyyppisiltä vaikuttavat lukivaikeudet saattavat kuitenkin edustaa samaa perustyyppiä.

Elämän mukanaan tuomat haasteet ja kompensaatiokeinot vaikuttavat lukivaikeuden ilmiasuun ja aiheuttavat saman häiriön näyttäytymisen eri alatyyppeinä.

Käytetäänkö lääke-, ravinto- tai muita vastaavia hoitoja?

– Käytetään, vaikka ei pitäisi. Kuntoutuksessa on keskeisintä harjoittaa sitä, mikä ei suju tai jos sen harjoittaminen on liian työlästä, keksiä kompensaatiomenetelmiä (äänikirjat tms.).

Harjoittelulla saavutettujen taitojen yleistyminen on kuntoutuksessa aina haaste. Esimerkiksi prosessointinopeuden tai muiden lukivaikeuksisilla häiriintyneiden perusprosessien kuntouttamisen ei ole voitu luotettavasti todistaa yleistyneen lukemiseen.

Marja-Leena Haapanen, foniatri, dosentti

Marja Laasonen, neuropsykologian erikoispsykologi, dosentti

Sini Smolander, johtava puheterapeutti

HYKS, Korvaklinikka, foniatrian yksikkö

Kirjoitus on muokattu lyhennelmä Puheterapeutti-lehdessä 3/12 ilmestyneestä artikkelista Lukemis- ja kirjoittamishäiriöiden diagnostiikka.


Sisältö päivitetty 05.05.2017

Jaa sivu!

Simple Share Buttons